Osa 17

Örh, vähän venähti tämän osan julkaisu. Syynä yksinkertaisesti ajan puute, kevään viimeiset kokeet yms. ovat pitäneet minut kiireisenä. Mutta nyt taas uusi osa joten lukekaahan:) HUOM! Osa on normaalia huomattavsti lyhyempi!



_________________________________________________________________________________

Julienne seisoskeli vessassa ja tuijotti peiliin. Viha poltteli hänen sisällään, eikä hän kaivannut juuri nyt seuraa. Hänen vanhempansa olivat pettäneet hänet täysin, ja hän kun oli tosiaan pähkäillyt ikuisuuden perijänpaikan ja Henrin välillä. Olemattoman perijänpaikan. Jos hän olisi tiennyt, hän ei varmaan olisi epäröinyt. He voisivat Henrin kanssa olla jo vaikka naimisissa, heillä voisi olla lapsia, ehkä. Kuitenkin tilanne olisi täysin eri.
¨
Enää hän ei epäröisi Henrin suhteen. Julienne oli vaikuttunut miten Henri oli yhä hänen rinnallaan, vaikka Julienne oli varmasti ollut yksi hankalimmista tyttöystävistä kautta aikain.

Ulko-ovi kolahti sen merkiksi, että Henri oli saapunut kotiin. Julienne kipaisi tämän luo ja heittäytyi suutelemaan tätä. Henri oli hieman ihmeissään näinkin innokkaasta vastaanotosta, mutta oli tietenkin iloinen moisesta. Julienne kiehnäsi Henrissä ja johdatti tämän makuuhuoneen ovesta sisään.

Julienne heittäytyi sängylle ja veti Henrin mukanaan.
- Rakas, minulla on nämä ulkovaatteetkin vielä päällä..Henri mumisi suudelmien lomasta.
- Se asia on pian korjattu, Julienne kihersi ja ryhtyi avaamaan Henrin takin vetoketjua innokkaasti.

                                           
                                        xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

- Henri, olen miettinyt sitä varsinaista naimisiinmenoa, Julienne sanoi arasti. Hän halusi naimisiin, osittain siksi, että hänet oltiin opetettu arvostamaan avioliittoa ja sen tuomaa suhteen "virallisuutta". Henri ei kuitenkaan ollut yhtä varma asiasta:
- Niin tuota, meillähän ei ole nyt paljoa rahaa, ja haluaisin että saisit niin hienot häät kuin mahdollista, niin hienot kuin olisit saanut..
-..Jos olisin nainut jonkun rikkaammista piireistä. En minä sitä halua Henri, en enää, Julienne sanoi hiljaa.
-Jos silti odotetaan vielä jonkin aikaa, Henri mumisi, ja Julienne päätti luovuttaa. Hän oli kuvitellut Henrin innostuvan häistä.

( Tämän välin kuvat ovat jostain syystä kadonneet jonnekin bittiavaruuden syövereihin, mutta mitään merkittävää ei tapahtunut, töitä ja syömistä.)

Henri oli koko päivän pyöritellyt mielessään ajatusta häistä. Hän todella halusi Juliennen saavan mahdollisimman hienot juhlat, ja hän tiesi, että nykyisillä varoilla ei kunnon kutsuja saisi aikaan, varsinkin, kun Henrillä oli suunnitelmissa asia, johon kuluisi simeleoneja enemmän kuin liikaa.
- Julienne, haittaako sinua, jos lykkäämme häitä? Henri kysyi. Julienne istahti sängylle hiljaisena, ja näytti pohtivan asiaa.

- Ei minua haittaa, Julienne vastasi lopulta ja kumartui Henrin ylle suutelemaan tätä. Henri oli helpottunut, kun Julienne ei vaikuttanut olevan harmissaan.

- Julienne, kiitos että jäit luokseni, Henri mumisi vielä ennen nukahtamistaan. Julienne katseli tätä hymyillen. Kyllä hän Henrin luokse jäisikin, vaikkakin häntä kuumotti ryhtyä perijätaistoon serkkunsa kanssa..

________________________________________________________________________________

Julienne tarkasteli mökkeröä kriittisin silmin.
- Henri, pitäisikö meidän laajentaa tätä taloa? Julienne mietiskeli ääneen.
- Miten niin? Tämähän on juuri sopiva meille, Henri vastasi kummissaan.  Julienne katsahti vatsaansa, se oli ihan varmasti hieman pyöristynyt!

Julienne oli voinut pahoin lähipäivinä, ja pönttö veti häntä aamuisin puoleensa. Julienne oli aivan innoissaan, sillä hän uskoi, että pahoinvoinnin aiheuttaja olisi raskaus. Henrille hän ei ollut vielä ehtinyt mainita mitään, ehkä olisi jo korkea aika.

Henri oli taas lempipuuhassaan, maalaamassa. Julienne istahti tämän viereen sohvalle, ja kröhäisi saadakseen miehen huomion. Henri oli muissa maailmoissa sutiessaan maalia kankaalle.
- Henri, tiedätkös, minusta tuntuu, että saatan olla raskaana, Julienne sanoi varuillaan.¨
- Onko se varmaa? Henri kysyi hyvin poissaolevan kuuloisena. Juliennea ärsytti hieman, hän oli kertomassa raskaudesta ja mies ei tuntunut olevan moksiskaan koko asiasta.

- Ei, se ei ole aivan varmaa, mutta uskon niin, Julienne totesi kärsivällisesti. Henri kuunteli vain puolella korvalla ja jatkoi maalaamista.
- Niin, että meidän pitäisi alkaa jo varautumaan lapsen tuloon, Julienne kivahti jo ärtyneenä.

- Mutta sinähän sanoit ettei se ole varmaa, eikös ole turhan aikaista, Henri vain mumisi keskittyen täysin maalaukseensa. Julienne nyrpisti naamaansa tälle, häntä ärsytti miehen välinpitämättömyys!
- No ei sitten, se lapsi voi vaikka syntyä ensin, ehkä sitten voidaan harkita valmisteluja! Julienne sähähti kiukkuisesti.

- Minä katselen lastentarvikkeita sitten yksin! Julienne mumisi kiukkuisesti ja avasi tietokoneen-
- Ihan rauhassa, Henri mutisi ja maalasi.
- Joskus sinä käyt minun hermoilleni, Julienne kivahti.
- Ihan rauhassa.
-Sinä se et sitten kuuntele! Julienne murahti ja jatkoi nettisurffailua.

Pian Juliennen vatsassa kiersi taas iljettävästi, ja hänen täytyi rientää tekemään tuttavuutta pytyn kanssa.

Vessasta kantautuvat tuskalliset yökkäykset herättivät Henrinkin transsista. Hän tajusi, että heille luultavasti tulisi kuin tulisikin pieni nyytti.
- Anna anteeksi Julienne, tietenkin meidän pitäisi valmistautua lapsen tuloon ajoissa, ja taloakin pitää laajentaa, Henri sanoi nöyrästi. Julienne ei voinut kuin heltyä nähdessään Henrin koiranpentuilmeen.

- Äh, ei se mitään Henri. Ehkö minäkin hieman yli-innostuin, sillä enhän minä välttämättä ole raskaana, minullahan voi olla vaikka ruokamyrkytys! Julienne naurahti hymyillen. Henri ei uskonut sen olevan ruokamyrkytys, hänenkö ateriastaan pöh!

He istahtivat sohvalle, ja juttelivat siitä, miten mahdolliseen lapsen tuloon valmistauduttaisiin. Henri ja Julienne eivät kumpikaan tienneet paljoa lastenhoidosta, mutta kyllä he tiesivät suunnilleen mitä pieni vauva tarvitsi. Aluksi vauva voisi nukkua samassa makuuhuoneessa vanhempiensa kanssa. Julienne tiesi, ettei heillä ihan vielä olisi rahaa kunnon laajennukseen.

Yhtäkkiä Juliennelle tuli mieleen kauhukuvia siitä, kuinka hän ei osaisi pidellä lastaan oikein ja katkaisisi vahingossa tämän heikon niskan ja kuinka hän saattaisi vaikka pudottaa vauvan ja kuinka hän ei osaisi syöttää tätä ja kuinka.. Julienne oli aivan hädissään ja selitti pelkonsa Henrille kiihtyneesti. Ei Henrikään tiennyt pikkulapsista mutta hän halusi rauhoittaa Juliennea.

- Si-sinustahan näkee jo kauas, että olet mahtavaa äiti! Henri vakuutteli ja sanojensa varmuudeksi suuteli rakastaan hellästi. Ei Julienne uskonut Henrin täysin tosissaan olevan, mutta tuo höpsö mies sai aina hänen mielensä kohenemaan.

________________________________________________________________________________

Hieman myöhemmin Julienne oli mennyt ulos maksamaan laskuja, kun yhtäkkiä hän tunsi pienen potkun vatsassaan. Juliennen suu vääntyi leveään hymyyn ja hän tunnusteli massuaan uuden potkun toivossa. Hänen sisällään todella kasvoi uusi sim!

Julienne meni sisälle ja päätti herättää nukkuvan Henrin, pakkohan tälläinen asia nyt kertoa on pikimmiten!
- Henri! Henri! Jes jes! Arvaa mitä? Julienne kiljui innoissaan.

Henri nousi vastahakoisesti pois sängystä ja hieroi ärtyneenä silmiään.
- Mitä nyt on muka tapahtunut, hän murahti väsyneenä.

- Minä tunsin sen potkaisevan! Julienne kiljaisi onnellisena. Henri ei ensin edes tajunnut mistä oli kyse, mutta pian hänelläkin syttyi. Vauva oli potkaissut ensimmäisen kerran!
- Sehän on upeaa! Hän sanoi ja halasi Juliennea.

Henrikin halusi tuntea lapsensa potkut. Hän tunnusteli Juliennen vatsaa, mutta valitettavasti mikään ei tuntunut liikkuvan.
- Mutta tuolla siis todella kasvaa meidän pieni lapsemme! Henri sanoi ällistyneenä. Julienne nyökkäsi hymyillen.
- Mutta nyt kullannuppumme ei enää jaksa potkia, vai? Henri varmisti ja piteli kättään vielä hetken Juliennen pyöristyneellä vatsakummulla.

Sinä yönä patjapedissä nukkui kahden lisäksi kolmas sim, pieni vielä melko kehittymätön sim.

_________________________________________________________________________________

Tämä osa oli lyhyt, todella lyhyt ja välillä oli melko ärsyttävä kirjoitettavakin, koska näistä ajoista on ikuisuus minun pelissäni. Minulla on taaskin kuvia vaikka kuinka pitkälle, mutta muokatuksi enkä kirjoitetuksi niitä ole saanut. Mutta koska tämä oli näin lyhykäinen osa, niin lupaan ja vannon, että seuraavaa osaa ette joudu odottamaan viikkoa pidempään:) Ja anteeksi anteeksi tästä tynkäosasta, tämä oli vain pakko saada julkaistuksi sellaisena väliosana:P