Heehee ette joutuneet odottamaan niin kauan kuin viimeksi! Ettekä luultavasti joudu jatkossakaan, sillä minulla on kuvattuna kuvia ehkä noin viiden osan verran:D Kirjoittaminen onkin hieman jäljessä, mutta koitan kiriä:) Tämä osa on tavallista melko paljon lyhempi, sillä aluksi ajattelin tämän kuuluvan edelliseen osaan, mutta lopulta päädyin tekemään nämä kahtena erillisenä osana. Huomasin muuten, että photobucket on valitettavasti mössänyt kuvien laatua, mutta koittakaa kestää:P
Noniin, enemmän tai vähemmän nautinnollisia lukuhetkiä!
_________________________________________________________________________________
Seuraavana aamuna Julienne heräsi Henrin hiippailuun talossa. Julienne ei ensin tajunnut missä oli nähdessään edessään yöpukuisen poikaystävänsä. Henri vain huikkasi Juliennelle hyvät huomenet ja jatkoi rauhassa ruoanlaittoa. Julienne katseli inhoten törkyistä uunia ja työtasoa, ja päätti ottaa asian esille.
" Henri, talosi, tai siis talomme on aivan järkyttävässä kunnossa! Täällä pitäisi järjestää suursiivous!" Julienne marmatti Henrille aamiaispöydässä. Henri ei ollut edes huomannut talonsa olevan erityisen likainen, hieman elämän jälkiä siellä sun täällä. Hän kuitenkin suostui Juliennen ehdotukseen. Hän halusi nimittäin pitää naisen lähellään tällä kertaa.
Henri oli päästänyt poikamieskoppinsa kuvottavaan kuntoon, jo oli aikakin jonkun puuttua asiaan.
Julienne aloitti siivoamisen keittiön työtasoista. Julienne ei ollut se siistein sim, mutta hän oli kuitenkin tottunut puhtauteen kotonaan, jossa kotiapulainen piti kartanon siistinä ja puhtaana. Kotiapulaisen puuttuessa Julienne päätti itse tarttua siivousvälineisiin.
Julienne pesi myös astiat, tosin hän ei ollut varma tulisivatko astiat sen puhtaammiksi, kun allas oli täynnä ties mitä likaa ja jätettä.
Lopuksi Julienne vei roskikseen jääkaapissa ikuisuuden homehtuneet ruoantähteet. Vihdoinkin talo alkoi näyttää tarpeeksi asuttavalta.
Henri se vain maalaili Juliennen kuuratessa taloa. Hymy nousi hänen huulilleen , kun hän kuuli Juliennen hyräilevän keskittyneenä siivotessaan. Henri tunsi rakastuvansa tuohon naiseen koko ajan yhä enemmän. Julienne oli kaunis, mukava ja toimelias, siis aivan täydellinen pakkaus!
" Henri! Et pääse noin vähällä, sinä siivoat vessan!"kuului yhtäkkiä Juliennen ääni makuuhuoneesta. Henri ei voinut kuin huokaista, ja alistua kohtaloonsa.
________________________________________________________________________________
Illan hämärtyessä asteli pihaan pieni tyttö kantaen kurpitsakoria. Oli nimittäin pelottelupäivä!
Julienne kuuli tytön hennon koputuksen makuuhuoneesta, ja meni ulos ottamaan tämän karkinkerjäyksen vastaan. Julienne ei voinut kuin ihmetellä, miten tyttö oli uskaltanut tulla näin kauas kotiaan karkkia kerjäämään. Etenkin, koska oli täysikuu ja aivan pimeää. Tyttö vain otti karkit riemulla vastaan, ja jatkoi matkaansa. Juliennen suojeluvaisto heräsi, ja hän meni vielä tytön perään kehottaen tätä palaamaan kotiin. Öisin suoalueelle ei nimittäin ollut kovin turvallista.
Julienne oli menossa suihkuun päästessään viimein sisään, mutta Henri yllätti hänet suudelmalla.
" No, mitäs pidät? Siivosinko hyvin?" Henri kysyi lopulta. Henri oli kuurannut vessaa parhaansa mukaan ja se näyttikin jo huomattavasti paremmalta. " Tuo suihkuhan on rikki!" huudahti Julienne huomatessaan vettä tiputtavan suihkun.
"Kyllä siinä vielä yksi yhteissuihku onnistuu," Henri sanoi vihjailevasti ja Julienne rupesi yleisestä poikkeavasti kikattamaan hysteerisenä.
_________________________________________________________________________________
Yhteisen suihkutuokion jälkeen Henrin jo mennessä nukkumaan Julienne avasi tietokoneensa, ja kirjoitti viestin äidilleen.
" Äiti, sanoit, että haluatte vielä tavata Henrin. Kävisikö heti huomenna? Kaipaan jo takaisin sinne, Julienne."
Pian saapuikin myöntävä vastaus, Julienne ei malttanut odottaa, että pääsisi vihdoinkin takaisin kotiin asumaan.
Lopulta Julienne meni nukkumaan sänkyynsä, joka oli ainoa asia, joka muistutti täällä häntä hänen todellisesta rikkaudestaan. Julienne tiesi rakastavansa Henriä, mutta melkein yhtä paljon hän rakasti rahaa. Mikä olisikaan täydellisempi yhdistelmä kuin raha ja Henri. Julienne oli valehdellut väittäessään Henrille, että hänen vanhempansa eivät hyväksyneet heidän suhdettaan, eiväthän Juliennen vanhemmat edes tunteneet Henriä.
Aamulla Julienne sitten kertoi Henrille vierailusta. Henriä kuitenkin hieman ihmetytti.
" Etkö sanonut, etteivät he hyväksy minua kumppaninasi? Miksi me menemme heidän luokseen?" Henri kysyi. " Tuota, hmm..Minä haluan että he tapaavat sinut, josko he pitäisivätkin sinusta!" Julienne valehteli vikkelään.
Julienne kuitenkin sai hieman myöhemmin äidiltään viestin, jossa tämä kertoi, ettei vierailu käykään tänään. Julienne kiemurteli hieman, sillä se merkitsi Henrin kodissa vietettävien öiden lisääntyvän yhdellä.
Henri helpottui kuullessaan vierailun lykkääntyvän päivällä, hän ei nimittäin mitenkään odottanut Juliennen rikkaiden ja varmasti hyvin kylmäkiskoisten vanhempien tapaamista. Henri veti Juliennen syleilyynsä ja ehdotti tälle, josko tämä voisi toimia eräänlaisena muusana hänelle tänään.
" Vai että oikein taiteilijan muusaksi pääsen," Julienne kehräsi ja veti itsensä lähemmäs Henriä.
" Niin juuri! Ryhdytään toimeen, haen vain värini!" Henri sanoi iloisesti, ja Julienne huokaisi:
" Niinpä niin.."
" No onko Herra Taitelija saanut inspiraatiota?" Julienne kysyin tylsistyneenä, hän oli seisoskellut siinä jo pienen ikuisuuden Henrin pakertaessa maalauksensa kanssa.
" Kyllä vain, maalaan kuvan, joka kertoo ilosta jota koen aina nähdessäni sinut!" Henri vastasi reippaasti. Julienne punastui, eikä voinut kuin hymyillä Henrin höpsöydelle.
_________________________________________________________________________________
Tänä iltana Julienne jätti pehmoisen ja kalliin petinsä, ja kömpi Henrin viereen nukkumaan.
" Vihdoinkin.." Henri mumisi unisena, ja painautui Juliennea vasten. Henrin lämpö ja läheisyys tuntuivat yllättävän mukavalta, ja Julienne oli jopa tyytyväinen valintaansa jättää se kallis,mukava sänky.
Aamulla herätessään Henri huomasi Julienne jo nousseen, ja hän muisti tapaavansa tänään Julienne mahassa. Henriä hieman jännitti tämä tapaaminen.
Julienne siistiytyi peilin edessä ja käski Henriä tekemään samoin. Heidän täytyi näyttää mahdollisimman hyviltä Juliennen vanhempien edessä. Ihan varmuuden varalta. Julienne uskoi suunnitelman onnistuvan, Henrihän oli niin mukava sim, etteivät Juliennen vanhemmat mitenkään voineet olla pitämättä tästä.
_________________________________________________________________________________
Kun Julienne ja Henri saapuivat Julienne kotitalolle, Henri ei voinut kuin vaikuttua kartanon koosta. Olihan Henri tiennyt, että Julienne oli rikas, mutta että näin rikas!
Sisälle päästyään Henri ja Julienne istuutuivat olohuoneeseen odottamaan Juliennen vanhempia. Henri veti Juliennen kainaloonsa osoittaakseen, että oli mahtava ja rakastava puoliso.
Pian Juliennen isä, Niklas Näpsä istuikin sohvan päätyyn ja köhäisi. Julienne tunnisti köhäisyn merkiksi, ja tiesi isänsä haluavan jutella Henrin kanssa kahden kesken. " Henri, minun täytyy käydä vessassa, tulen pian takaisin," hän sanoi Henrille ja kiiruhti pois olohuoneesta.
Julienne ei kuitenkaan mennyt vessaan, vaan jäi olohuoneen ulkopuolelle kuuntelemaan miesten keskustelua.
Henri ei kuitenkaan voinut hillitä itseään, vaan lähti tivaamaan herra Näpsältä syytä siihen, mikse tämä halunnut heidän seurustelevan. Herra Näpsä ei tajunnut pojan syytöksiä, mutta häntä suututti poja epäkohteliaisuus. " Anteeksi, voisitteko laittaa suuta soukemmalle herra Vihervaara," tämä sanoi ja katsoi Henriä inhoten.
Oviaukolla kuuntelevan Julienne ei voinut kuin kuunnella järkyttyneenä miesten kiistaa. Hän toivoi, ettei koko suuri suunnitelma kaatuisi tähän.
Julienne istuutui Henrin viereen isänsä lähdettyä muualle.
" Henri, sinun ei_olisi_kannattanut suututtaa isääni," Julienne sähähti Henrille. Henriä hävetti hänen käytöksensä, hän ei ollut halunnut suututtaa Julienne isää, eikä etenkään taas Juliennea.
Rouva Näpsä saapui olohuoneeseen, ja Juliennea rupesi jännittämään, onnistuisiko Henri hurmaamaan edes tämän. Rouva Näpsä katsahti vävyehdokkaaseen, ja hänen ilmeensä kylmeni. Henrikin tunnisti rouva Näpsän, tämä oli se nainen, joka oli ostanut häneltä kukkia pitkin kesää.
" Tuota, ovatko kukat näyttäneet kauniilta kartanossanne rouva Näpsä?" Henri kysyi yrittäen olla kohtelias.
Rouva Näpsä kuitenkin vain katsoi Henriä kylmästi ja vetäisi tytärtään hihasta. " Kultaseni, meidän täytyy hieman jutella," hän sanoi jäykästi, ja käveli käytävään.
" Julienne, tiedätkös, että ei tuota kovin hyvää mainetta, jos seurustelet köyhän ja kukkia elannokseen myyvän rahvaan kanssa.." Juliennen äiti aloitti varovaisesti.
" Äiti, Henri ei ole työtön, hän on töissä kulmaravintolassa," Julienne sanoi, ja toivoi äitinsä leppyvän.
" No köyhä hän kuitenkin on, tiedäthän meidän piireissämme ei ole hyväksi, jos puoliso on selvästi alempaa yhteiskuntaluokkaa!" Juliennen äiti napautti. Juliennea ärsytti äidin puhe, kun tämä kuvitteli jotenkin olevansa muiden yläpuolella, ja oli kuin mikäkin kuninkaallinen . Julienne olisi voinut huutaa äidilleen kiukusta, mutta hillitsi itsensä. " Äiti, Henri on hyvä mies," Julienne yritti.
Valitettavasti Juliennen isä kulki juuri heidän ohitseen. " Julienne-kulta, se poika on kovin kovin töykeä ja huonokäytöksinen, sellainen vävypoika vain tekee hallaa sukumme maineelle" hän sanoi. " Niin juuri tyttö, emme vain voi hyväksyä sellaista miestä sukuumme!" Juliennen äiti yhtyi, ja Julienne tiesi, että peli oli menetetty.
Nyt Juliennea alkoi raivostuttamaan hänen vanhempiensa hirveän ärsyttävä käytös. " Äiti, sinä ja isä ette voi kieltää minua ja Henriä seurustelemasta! Olen aikuinen, ja teen omat valintani!" Julienne huusi kiukuissaan.
" Seurusteluanne en voi estää, mutta perinnöttä voin sinut jättää, asu sitten sen Henrisi kanssa, mutta simeleonin simeleonia et tule meiltä saamaan!" Rouva Näpsä huudahti. Silloin Julienne tunsi, ettei ollutkaan varma siitä, mitä oikein halusi. Hän ei ollut tajunnut edes suunnitella näin pitkälle.
" Sittenhän teillä ei ole perijää!" Julienne hihkaisi luullen jo keksineensä vastaiskun. " Kultaseni, kyllä me aina jonkun serkkupojan tänne hommaamme," Rouva Näpsä sanoi hiljaa. Julienne katsoi äitiään, hän ei halunnut valita. Hän halusi molemmat, Henrin ja rahat.
_________________________________________________________________________________
Noniin, siinä oli se osa, mitäs piditte? Tämä oli hyvin Julienne-painotteinen osanen! Yksi kysymys loppuun:
Mitä ajattelette Juliennesta nyt, kun olette päässeet tutustamaan häneen hieman paremmin?
Kiitos kaunis!
