Osa 14

Joo tuota noin, tässä on tullut pidettyä pientä tauon tapaista, johon voisin ladella monia syitä:P Pääosin simssin ihana</3 toimimattomuus on syönyt peli-intoa.. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai? No pidemmittä puheitta osan pariin:)

_________________________________________________________________________________

Neljän aikaan aamulla pirteä laamamaskotti soitti pienen, Twinbrookin laidalla sijaitsevan talon ovikelloa. Kaupunki oli tuskin herännyt, kun virkeä laama kierteli ovelta ovelle jättäen pihoihin ilmaisesinekoreja.

Talon sisällä uinunut Henri ei ollut kovin innoissaan tästä herätyksestä, eihän kukaan herää näin aikaisin aamulla! Henri tuijotti kutsuvaa petiään hetken, mutta tiesi, ettei hän enää nukahtaisi. Olisi siis vain parempi nousta ylös ja aloittaa aamutoimet.

Tämä oli  jo ties kuinka mones aamu Henrin ja Juliennen riidan jälkeen, ja Henri aloitti tämänkin kuten edelliset. Hän hankasi hampaitaan monen minuutin verran, ja mietti samalla, mitä päivän aikana tekisi. Hän oli jo päätymässä tavanomaiseen vaihtoehtoonsa, koko päivän mittaiseen maalaustuokioon, kun hän yllättäin muisti tämän päivän eroavan muista, hänellä olisi ensimmäinen työpäivä!

Henri valmisti tällä kertaa aamiaisensa itse, hänen täytyi kohottaa ruoanlaittotaitojaan, jos työssään aikoi pärjätä. Henri ei ollut vieläkään oikein varma unelma-ammatistaan, joten hän oli päätynyt alalle, joka ei ainakaan tuottaisi suurta tuskaa hänelle. Olihan hän aina ollut hieman ruokavirtuoosi!

Vohvelit onnistuivat tällä kertaa oikein hyvin! Ehkä Henristä vielä joskus tulisi hyvä kokki. Huippumaalarin, robotinrakentajan ja mestarivalokuvaajan lisäksi tietenkin.

Maalauksesta oli tullut Henrille yhä rakkaampi harrastus. Hän oli ollut lukkiutuneena taloonsa monien päivien ajan vain maalaten ja maalaten. Henrin taidot olivat kehittyneet valtavasti, mutta ei hän vieläkään voinut sanoa olevansa mitenkään erityisen taitava!

Eipä aikaakaan, kun kimppakyyti odotti talon edessä. Henri astui ulos ensimmäistä kertaa hetkeen. Kuuma kesä oli ehtinyt vaihtua viileään syksyyn, ja puiden lehdet olivat muuttuneet oransseiksi. Henri imi itseensä raikasta ilmaa, ja hänen olonsa oli virkeämpi pitkään aikaan. Liian aikaisesta herätyksestä huolimatta.

Henri istui hiljaa auton kyydissä ja mietti, kuinka paljon päästöjä Twinbrookin raittiiseen ilmaan par'aikaa levisi. Hän yritti  vakuuttaa itselleen, että kimppakyydit olivat melko ympäristöystävällisiä. Hän kuitenkin päätti kulkea tästä lähin polkupyörällä myös työmatkansa.

Vettä satoi kaatamalla, ja Henri halusin äkkiä sisätiloihin. Litimärkänä ei olisi hyvä tehdä töitä iltamyöhään.

Henri loi nopean silmäyksen ravintolan pihaan ja helpottui nähdessään sen olevan melkein tyhjä. Ei olisi paljoa töitä, jos ei ole paljoa asiakkaita! Henriä myös hieman jännitti joutuisiko hän kohtaamaan Juliennen, tyttöystävänsä, tai ex-tyttöystävänsä. Henri ei ollut itsekään oikein selvillä heidän suhteensa tilasta, ainakaan he eivät olleet tavanneet pitkään aikaan.

Kun työpäivä oli vihdoin ohi, oli Henri aivan uupunut. Hän oli ollut väärässä luullessaan töitä olevan vähän, tai luulleessaan asiakkaita olevan vähän. Tietenkin kaikki olivat kaatosateen takia ängenneet sisään ravintolaan, ja nälkäisiä simejä oli pöydät täynnä. Henri oli juossut minkä kerkesi keittiössä ja pöytien välillä, mutta töitä oli ollut hirveästi. Henri kaipasi ylennystä.

Kotipihaan päästessä, alkoi kännykkä Henrin taskussa piristä. Henri nosti luurin toiveikkaana korvalleen toivoen kuulevansa Juliennen kauniin äänen. Pettymys valtasi Henrin, kun toisessa päässä puheli joku nainen toiveenaan muutaman sadan simeleonin arvoinen maalaus.

Henri katseli hetken takapihaltaan avautuvaa karun kaunista maisemaa, ja haikeus valtasin hänet. Hän olisi tehnyt mitä vain saadakseen Juliennen vierelleen. Hän tosissaan kaipasi Juliennea, Julienne oli parasta mitä hänelle oli tapahtunut. Henri päätti yrittää saada Juliennen takaisin.

_________________________________________________________________________________

Seuraavana aamuna Henri käyskenteli suurella tontilla, ja huomasi korin pöydällä, joka oli jäänyt tontille kaatopaikan siirryttyä toiselle puolelle kaupunkia. Henri tarkasteli korin sisältöä, ja tajusi sen olevan täynnä yliopiston ilmaisesineitä. Henri ei ollut käynyt yliopistoa, eikä ollut pyrkimässäkään opiskelemaan, mutta ilmaiset tavarat kelpasivat aina!

Korista paljastui varsin upea t-paita ja yliopiston viiri. Henri oli kuitenkin innoissaan näistäkin.

Henri huomasi jäätelöauton kiertelevän yhä Twinbrookin teitä, ja päättikin ostaa jäätelön. Herkullisen näköinen ja suloisen värinen tötterö kohentaa kovemmankin simin mieltä, ja niin myös Henrinkin mieliala koheni.

Tällä kertaa Henri pyöräili töihin. Kirpeä ilma pisteli Henrin paljaita käsiä, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä, eikä Henri muutenkaan ollut mikään vilukissa!

Tänää ravintolan edustalle oli kerääntynyt joukko simejä. Ilma oli kylmä, mutta silti kukaan ei ollut vaihtanut ulkovaatteita päälleen. Ei ihme, että simit näkyivät palelevan. Henri ei nähnyt ihmisjoukossa Juliennea, joten hän pystyi rauhassa menemään työpaikalleen. Henri ei tiennyt miksi pelkäsi Juliennen kohtaamista niin paljon, ehkä häntä hävetti. Toisaalta Henri olisi antanut toisen kätensä saadakseen Juliennen takaisin.

Henri oli pähkäillyt koko työpäivän ajan miten lähestyisi Juliennea, ja päätyi lopulta tekstiviestiin. Hän näpytteli Juliennen numeron ja lähetti tälle viestin. Se ei sisältänyt mitään  anteeksipyyntöä kummempaa, mutta Henrin mahassa kiersi jännityksestä viestin lähtiessä matkaan.

Kotona Henri maalaili vielä hetken. Hän ei saanut ajatuksiaan irti lähettämästään viestistä, eikä maalaamisesta ollut tulla mitään: "Voi kumpa Julienne vastaisi, voi kumpa hän vastaisi.."

                                                                Voi kumpa hän vastaisi..
_________________________________________________________________________________

Seuraavakin päivä oli kovin sateinen, ja Henri lähti töihin kuten ennenkin. Hän ei ollut saanut edes nukuttua kunnolla odottaessaan viestiä Juliennelta. Kännykän näyttö oli kuitenkin pysynyt mustana koko yön, eikä se parantanut Henrin oloa laisinkaan.

Henrin astuessa ravintolan eteen, hän näki edessään naisen. Naisen, jonka näkemistä hän oli odottanut enemmän kuin mitään muuta ja samalla pelkäsi tämän näkemistä enemmän kuin mitään muuta. Molemmat jumittuivat seisomaan paikoilleen.

Henri katseli hieman salaa naista, ja hän vain varmistui siitä, ettei pystyisi elämään ilma tätä. Hän ei vain kykenisi siihen.

Hetken huumassa Henri vetäisi naisen syleilyynsä ja toivoi tämän vastaavan suudelmaan. Toisaalta jos ei, Henri olisi voinut olla varma tämän tunteista, eikä hänen olisi tarvinnut enää elää epävermuuden tuskassa.

"Henri tuota.."Julienne mumisi jotain, ja Henri irrotti tämän otteestaan.
" Niin?" hän kysyi peläten jo valmiiksi vastausta.

" Sitä minä vain, että olen kaivannut sinua," Julienne sanoi hiljaa. Henri ei ollut uskoa korviaan, oliko Julienne tosiaan kaivannut häntä? Henri hymyili ja halasi naista.
" Uskothan, etten todellakaan halua sinua rahojesi vuoksi?" Henri kysyi. Julienne mietti hetken ja nyökkäsi sitten. Henri ei ollut uskoa onneaan, häntä ei kiinnostanut mikä oli saanut Juliennen mielen muuttumaan, hän oli liian onnellinen edes ajattelemaan. Hän sai Juliennen takaisin.

" Henri, on yksi pieni ongelma, minun vanhempani, he sanovat, että eivät hyväksy meidän seurusteluamme. He haluavat että naisin erään perhetutun, sellaisen iljettävän vanhan ukon! Enkä saa enää asua kotona jos seurustelen kanssasi!" Julienne ryhtyi yhtäkkiä selittämään. Henriä ihmetytti. Miten Juliennen vanhemmat edes kehtasivat kieltää heidän seurustelunsa? Sehän oli hirveää!

Henri katseli hätääntyneen näköistä Juliennea, ja teki päätöksen. " Muuta minun luokseni!" Hän sanoi innoissaan. Julienne tuijotti häntä hetken hieman epävarman näköisenä.
" Oikeastiko? Voi sehän olisi..mahtavaa," Julienne sanoi. Henri ryhtyi jo suunnittelemaan järjestelyjä, koska he hakisivat Juliennen tavarat, laajentaisivatko he taloa.. Julienne kuitenkin sanoi tarvitsevansa kotoa vain sänkynsä. Henri katsoi Juliennea hieman ihmeissään, mutta suostui tämän päätökseen.

                                                     " Siitä tulee mukavaa!" Julienne hymyili.

 Oli jo yömyöhä, kun Henri ja Julienne pääsivät kotiin haettuaan ensin Juliennen pedin. Henri katseli hieman kateellisena Juliennen kallista sänkyä, ja vertasi sitä omaan patjakasaansa. Henriä hieman harmitti tosin, ettei Julienne tullut nukkumaan hänen viereensä. Olivathan he sentään avopari. 

Julienne katseli hieman nyrpeänä Henrin pientä mökkeröä, mutta toisaalta pian he asuisivat  Juliennen vanhempien kartanossa. Henri oli läpäissyt ensimmäisen testin.

_________________________________________________________________________________


Tadaa! Mitäs piditte?Ja tosiaan, minulla on toinenkin osa jo kuvattuna^^ Pidän siitä, että kysytään jotain osan lopussa esim. Jellun lc/hrg Frankenbergissä ja päätin itsekin koettaa tätä:) Pari kysymystä siis, arvon lukijat!

1. Mikä oli lempikuvasi?
2. Mitä Julienne oikein suunnittelee?
3. Mikä sain Juliennen pään kääntymään?

Kiitoksia kun luitte!