Uuusi osaa!
__________________________________________________________________________________
Julienne katseli pientä poikaansa hymyillen. Siinä hän oli. Lapsi, joka oli miltei yhdeksän kuukautta kasvanut hänen sisällään. Olipa poika kaunis, Julienne ajatteli ja katseli lastaan. Ensihoitajat ja kätilö olivat saapuneet avustamaan synnytyksessä, joka loppujen lopuksi meni hyvin ihan kotioloissa.
- Tiedätkös, äiti ja isä rakastaa sinua, Julienne leperteli pienokaiselle, joka vain tuhisi rauhallisesti.
Julienne hymyili onnellisesti kantaessaan lastaan. Lapsi oli väsynyt, ja hänet täytyi viedä unille. Julienne ei millään olisi malttanut laskea poikaa käsivarsiltaan.
- Menepäs nyt nukkumaan kultapieni, Julienne lässytti pikkuiselle laskiessaan tätä kehtoon. Poika oli niin suloinen ja pieni, ettei Julienne meinannut vieläkään uskoa saavansa pitää hänet luonaan.
- Niin, näet isän huomenna pikkuinen, Julienne sanoi hellästi, kun pikkuinen ynähti Juliennen laskiessa tämän kehtoon. Julienne katseli pikkuistaan vielä hetken, ennenkuin palasi alakertaan.
Alakerrassa Juliennea vastassa oli Henri, jolla oli selvästi jotain asiaa.
- Tuota, kun pojalla ei vielä ole nimeä, niin ajattelin tuota..Ilmaria, Henri mutisi kiemurrellen.
- Ilmaria? Julienne kysyi ihmeissään.
- Niin, tuota Iiron mukaan tiedäthän minun veljeni, Henri selitti.
- Kyllähän minä Iiron tiedän hupsu! Olimmehan heidän luonaan monta kuukautta, Julienne naurahti. Hän piti muistakin Vihervaaroista, mukavaa porukkaa.
- Ja kyllä Ilmari käy, Julienne sanoi, ja sai Henrin hymyilemään leveästi.
- Eli sinulla ei ollut mitään nimiehdotuksia? Henri varmisti, hän ei halunnut Juliennen kuvittelevan, että tämä ei saisi päättää lapsensa nimestä. Julienne kuitenkin pudisti päätään, ja Henri oli helpottunut. Tämä oli kuitenkin hänelle tärkeä asia.
__________________________________________________________________________________
Jo seuraavana yönä tuoreet vanhemmat saivat tuta vauva-arjen vaikeudet. Uusi tulokas ei kelloa eikä vuorokaudenaikaa tuntenut, vaan herätti Henrin juuri kun tämä oli saamassa unen päästä kiinni. Henriä väsytti, eivätkä taivaalla loistavat kuu ja tähdet piristäneet häntä laisinkaan.
- No mikäs minun pienellä pojallani oikein on? Henri lässytti vauvalle joka oli juuri hetki sitten parkunut täyttä päätä. Pikkuinen kuitenkin hiljeni heti, kun Henri otti tämän syliinsä.
- Ai sinä taisitkin kaivata vain läheisyyttä, Henri leperteli ja syleili lasta. Nyt Henri saisi mennä takaisin nukkumaan!
Eivät he sinä yönä niin helpolla päässeetkään, kului pari tuntia, kun Ilmari taas ilmoitti hädästään armottomalla porulla. Tällä kertaa Julienne lähti hoitamaan poikaansa.
Tällä kertaa Ilmari jatkoi itkuaan vielä sylissäkin, eikä Julienne aluksi ymmärtänyt mistä kiikasti.
Ilmari lakkasi itkemästä saadessaan huulilleen tuttipullon. Julienne katseli onnellisena pientä poikaansa.
Loppuyön Henri ja Julienne saivat kuitenkin nukkua rauhassa Ilmarin vain uinuessa myös. Pari ei halunnut edes ajatella millaista tulisi seuraavina päivinä olemaan.
Seuraavat päivät kuluivatkin pikku-Ilmaria hoitaessa. Parilla olikin kädet täynnä lapsen kanssa.
Eräänä iltana Ilmarin nukkuessa ja Henrin ollessa töissä, oli Juliennella vihdoinkin hieman omaa aikaa. Hän avasi tietokoneen aikeissa työskennellä hieman, mutta sitten hän saikin paremman idean. Hän tutkailisi Twinbrookin hääpaikkatarjontaa! Henri oli saanut juuri ylennyksen ja sen mukana mukavat bonukset, joten rahaakin riittäisi jopa hieman isompiin juhliin
Julienne selaili läpi monien firmojen nettisivuja. Valittevasti monet pitopaikoista-ja palveluista olivat heidän kukkarolleen liian kalliita. Yhtäkkiä Juliennen silmiin osui ilmoitus:
Edullinen juhlapaikka hyvällä paikalla keskustan tuntumassa! Tiloissa voi pitää monenlaisia juhlia, jonka mahdollistavat kaksi kerrosta ruokailutiloineen, baareineen ja tanssilattioineen! Varaa käyttöösi tänään 50% alennuksella!
Julienne avasi firman nettisivut ja ruudulle pelmahti kuvia onnellisista hääpareista hurjiin bilettäjiin. Itse tiloista ei ollut paljoa kuvia, vain jonkinnäköiset sohvat ja baaripöytä.
Pian Henrikin saapui kotiin.
- Mitäs katselet? Hän kysyi mietteliäältä Juliennelta. Julienne kertoi löytäneensä hyvän tarjouksen tulevia häitä silmällä pitäen. Henri ei ollut vieläkään ollut kovin innostunut häistä, sillä hän oli toivonut voivansa järjestää Juliennella eeppiset juhlat joissa ei simeleoneja pihtailtaisi.
- O-oletko varma että haluat pitää juhlat vaikka meillä ei olekaan varaa mihinkään kovin suureen? Henri kysyi naiselta.
- No olen olen, tule nyt katsomaan tätä, Julienne vakuutteli.
Henri kyllä piti paikan sivuista ja vaikuttui niistä, mutta hän ei kuitenkaan olisi halunnut mennä vuokraamaan mitään näkemättä tiloja paikan päällä.
- Eikö meidän kannattaisi käydä tuolla ennen kuin menemme maksamaan mistään? Hän ehdotti Juliennelle.
- Ei ei! Näetkö tuon alennuksen, se on voimassa enää tämän päivän! Tule nyt katsomaan! Sitä paitsi onhan tärkeintä että saamme toisemme eikö niin! Julienne kivahti. Henri olisi halunnut vängätä vastaan, mutta Julienne vakuutti, että tämä olisi hyvä ratkaisu.
Henri tarttui luuriinsa ja soitti sivuilla näkyvään numeroon, jossa jokin ystävällinen naisääni vastasi. Henri keskusteli hetken varauspäivästä ja pian he päätyivät ylihuomiseen. Huomenna he ehtisivät vielä sitten käymään valmistelemassa paikkaa juhliaan varten. Nyt se oli sitten selvä, heillä olisi häät!
- Me mennään naimisiin! Julienne hihkui innoissaan. Hän oli odottanut tätä jo ikuisuuden! Julienne suuteli Henriä innoissaan. Ei Henrikään enää vastustellut häitä, jos kerta Julienne ei tosiaan halunnut mitään suuria juhlia, niin mikäs siinä!
_________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
Myöhemmin päivällä Henri ja Julienne saapuivat Polskipisteelle, sillä heidän vuokraamansa tilat sijaitsivat rakennuksen yläkerrassa.
Julienne järkyttyi huomatessaan, että heidän alapuolellaan olisi muita simejä viettämässä baari-iltaa.
- Henri, ei tälläinen sovi! Julienne marmatti tajutessaan tilanteen.
- Anteeksi, kun enhän minä tätä tajunnut, voimme kyllä maksaa ylimääräistä jotta saamme koko rakennuksen itsellemme, mutta se sitten on kallista.. Henri sanoi hiljaa.
- No kai me sitten maksamme, Julienne totesi, ennen kuin muisti, että heillä ei olisi varoja tuhlattavaksi asti.
Kun Julienne ja Henri sitten pääsivät ylös, seisahtui Julienne heti portaiden yläpäähän haukkomaan henkeään järkytyksestä. Paikan seinät olivat mitäänsanomattoman ruskeat ja penkit olivat kuin mitäkin koulupenkkejä. Ainoat koristelut olivat olenattomat rusettikoristeet seinillä ja värikkäät ilmapallot. Koko paikka oli kamala!
- Voi Henri olen niin kamalan typerä! Julienne nyyhkytti kierrettyään tilan.
- Minun olisi pitänyt kuunnella sinua! Voi ei! Voi kun olisi kuunnellut sinua! Julienne kiljahti.
- Tämä paikka on niin kamala! Ei täällä voi häitä pitää, olen niin typerä! Sinäkin varmaan vihaat minua nyt, sillä kukaan ei halua tälläistä hääpaikkaa, vai mitä? Voi miksi minun piti olla niin kovin harkitsematon? Julienne itki. Kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin, vaikka hän kuinka yritti hillitä itseään.
- Kulta älä itke, Henri sanoi rauhoittavasti.
- Sinähän itse sanoit, että tärkeintä on, että saamme toisemme näin virallisesti. Ei minua haittaa lainkaan, Henri lohdutti naista. Tietenkin häntä hieman kirpaisi, ja varsinkin se, että tämä oltaisi voitu helposti välttää, mutta hän teki mitä tahansa jotta Juliennen mieli kohenisi. Ja sitäpaitsi, pari he kuitenkin olivat ilman että sitä täytyi millään hienoilla juhlilla todistaa.
- Niin, Julienne sanoi ja hymyili hieman, - En vain pidä tästä paikasta ja jos olisin vain tajunnut..
- No, joskus kannattaa ehkä miettiä hetki ennen kuin toimii, Henri totesi. Juliennen olo koheni kuitenkin hieman. Hän ei osannut edes sanoin kuvailla, kuinka paljon arvosti Henriä. Julienne itse oli ailahtelevine mielialoineen ja kovapäisyydellään aiheuttanut miehelle varmasti paljon päänvaivaa, mutta silti tämä pysyi Juliennen rinnalla. Henri kun olisi varmasti löytänyt jonkun toisenkin naisen.
- No kyllähän täällä yhdet hääjuhlat järjestää, Julienne naurahti ontosti.
_________________________________________________________________________________
Onneksi päivään mahtui myös jotain iloista. Illemmalla vietettiin nimittäin Ilmarin syntymäpäiviä. Pian pieni vauva olisikin jo vauhdikas taapero!
Kasvanut poika pääsi heti ensitöikseen töistä tulleen isänsä leikitykseen. Henri oli innoissaan leikkiessään poikansa kanssa, jopa enemmän innoissaan kuin Ilmari itse!
Ilmari oli perinyt isänsä hiustenvärin, mutta paljon kasvonpiirteitä Juliennelta. Henri katseli poikaansa hymyillen.
- Olet perinyt piirteitä kauniilta äidiltäsi, Henri sanoi hymyillen. Pian poika olisikin jo koululainen ja sitten teini ja sitten jo ihka oikea aikuinen. Nyt olisi kuitenkin tärkeä opettaa pikkuiselle tärkeitä taitoja kuten puhumista.
Henri kävi lopulta nukkumaan, jo toivoi, että saisi nukkua mahdollisimman keskeytyksettä, sillä huomenna olisi häät. Ja niissä Henri ei halunnut olla kuolemanväsynyt.
Julienne heräsi jo aikaisin aamulla siistiytymään. Vaikka juhlapaikka ei ollut pramea, halusi hän itse olla mahdollisimman kauniina häissään.
Juliennella ei ollut varaa maskeeraajaan tai kampaajaan, joten hän teki itse hääkampauksensa ja meikkinsä. Julienne oli onneksi melko taitava itsensä ehostamisessa, vaikkakin hänestä välillä tuntui, ettei pääse koskaan tyydyttävään lopputulokseen.
Kun Julienne oli vihdoin valmis, hän meni parvekkeelle hengittämään raikasta aamuilmaa. Ilmari ja Henri nukkuivat yhä, joten Julienne sai olla rauhassa. Onnenkyyneleet vierivät hänen kasvoilleen, kun hän ajatteli elämäänsä, joka oli järjestynyt paremmin kuin hyvin. Hänellä oli lapsi ja hän oli menossa naimisiin ihanan miehen kanssa.
Tosiaan, rakastamansa miehen kanssa!
_________________________________________________________________________________
Ja siinä oli se osa! Häät sitten ensiosassa:) Haittaako muuten, että etenen näin hitaasti osissa?
