3. POLVEN PERIJÄ-ÄÄNESTYS

On siis aika äänestää perijä. Äänestys löytyy Radolasta, täältä.

Tuossa alla on uusin hetki sitte ilmestyny osa, älkää unohtako sitä! :)

Osa 10

Joo, vauhti taas huimaa päätä, mut toivottavasti ei haittaa :D Enjoy!

________________________________________________________________________

OSA 10: Onnea, epäonnea sekä kasvua

Kun rahaa alkoi olla tarpeeksi, päätettiin Vihervaarojen talon ulkoasua hieman uusia. Eveliina sai vihdoin ja viimein toivomansa ulkoseinien laudoituksen ja tarpeelliset ikkunat taloon! Oli myös yksi toinenkin syy: elämä alkoi olla rankkaa kolmen tähden julkkikselle, ja viimeinen pisara oli kun,

 

paparazzit alkoivat viihtymään ovella yötäpäivää. Silloin Eveliina tilasi sen, valkoisen tiilimuurin pystytettäväksi pihan ympärille ja suuri, uhmakas portti Vihervaarojen ja paparazzien maailmojen välille. Saavatpahan ainakin lapset leikkiä rauhassa pihalla ilman että heitä valokuvataan tai yritetään epätoivoisesti haastatella milloin mihinkin ihme lehteen.

Viikonloput olivat yksi niitä harvoja päiviä kun kaikki olivat kotona. Eveliinan syntymäpäivää seuraavana aamuna he kaikki löysivät yllättäen itsensä samasta tilasta. Eveliina kirjoittamassa ensimmäistä kirjaansa, Iiro opiskelemassa, Rasmus opettamassa esikoistaan puhumaan ja kaksostytöt tekemässä sitä mitä vauvat parhaiten osaavat - nukkumassa.

 

Hetken kuluttua Eveliina taukosi kirjoituksensa kanssa ja Iiro näki tilaisuutensa tulleen.

"Hyvää syntymäpäivää, äiti! Meiltä kaikilta", hän hihkaisi ja ojensi kauniisti paketoidun lahjan äidilleen.

"Oi, ihkauusi kävelykeppi! Voi kiitos kulta, ei teidän olisi tarvinnut! Tähän meni varmaan omaisuus!", Eveliina halasi poikaansa.

"No ei se nyt niin kallis ollut, ja, no, olit ilmeisesti kaipaillut tuollaista", Iiro sopersi hieman punastuen.

"Se on aivan upea, tätä minä kannan kyllä arvokkaasti, kiitos vielä kerran! Mistä tiesit, että olin ajatellut kävelykepin ostoa?"

"No jaa... Rasmus ehkä hieman vihjasi jotakin", Iiro virnisti loppuun.

 

Ja sillä samalla hetkellä, Iiron mainitessa Rasmuksen nimen, tapahtui jotakin kauheaa.

 

Rasmus oli ollut korjaamassa perheen jälleen kerran hajonnutta astianpesukonetta. Kone iski Rasmusta sähköiskulla, mutta siitä selvittiin säikähdyksellä. Rasmus halusi kuitenkin välttämättä saada koneen kuntoon, mutta toinen sähköisku... se isku olikin Rasmuksen viimeinen.

Kuolema saapui taloon ja vei uusimman jäsenensä manan maille, jättäen kotiin murtuneen lesken, hämmentyneen poikapuolen ja mistään tietämättömät, taaperoksi kasvaneet kaksostytöt sekä pikkutaapero Henrin.

Eveliinan vuolas itku kaikui koko talossa. "Voi ei, miksi juuri nyt? Kuinka pärjään kolmen taaperon kanssa? Yksinhuoltajana? Mistä saan rahat kaiken ylläpitämiseen?"

 

"Älä huoli, äiti. Mä kyllä hoidan pikkuisia ja menen vaikka töihin jos se siitä on kiinni", Iiro koitti piristää äitiään. Ja olihan hän aivan tosissaan. Hän piti paljon pikkusisaruksistaan ja hoiti heitä erittäin mielellään.

"Voi kulta pieni, ei sinun töihin tarvitse minun takiani mennä."

"Ei kyllä mä voin, sano vaan jos tarvitsee."

 

"Kiitos, Iiro. Missä olisinkaan ilman sinua", ja niin Eveliina itki vanhimman poikansa olkaa vasten. Niin, missäpä hän olisikaan ilman Iiroa? Häntä puistatti hieman vieläkin ajatus siitä, ettei ollut joskus varma voisiko rakastaa tuota poikaa. Kuinka hän oli voinut olla niin typerä?

Eveliina vetäytyi päiväunille. Päivä oli alkanut mitä ihanimmin, mutta yllättäen muuttunut synkkääkin synkemmäksi. Ja olihan hän jo vanha, päiväunet silloin tällöin tekivät terää Eveliinan vanhalle mielelle ja ruumiille.

 

Iiro istui hieman mitäänsanomattomana keittiössä Henri sylissään. Henri oli aututaan tietämätön tapahtumista, mutta Iiro tiesi tämän ihmettelevän, mihin isi oli kadonnut yllättäen, ja kuka se mustakaapuinen hahmo oikein oli ollut. Onneksi Henri kuitenkin oli vielä niin pieni, ettei ymmärtänyt edes pelätä tapahtunutta tai tuota kaapumiestä.

 

Pikku taaperot väsyvät niin nopeasti, ja niin myös Henri. Iiro vei pikkuisen nukkumaan ja vetäytyi pihalle raittiiseen ilmaan. Eipä hän kamalasti osannut sielläkään mitään tehdä, hyppi ruutua ja pohdiskeli maailmanmenoa hiekkalaatikon ääressä. Rasmus oli ollut hänelle kuin isä. Hän oli reilu, mukava ja maailman paras aviomies äidille, ja hän tykkäsi aidosti myös Iirosta. Koskaan ei ollut samanlaista ilkeä-isäpuoli meininkiä kuin mitä saippuasarjoissa voi nähdä.

Herättyään Eveliina päätti käydä tuon kohtalokkaan pesukoneen kimppuun. Nieleskellen hän tarttui jakoavaimeen, peläten saavansa itsekin sähköiskun. Taitojensa ansiosta hän kuitenkin sai kunnialla homman loppuun ja oli valmis huokaisemaan helpotuksesta. Kylmänhiki oli jo alkanut kertyä hiusrajaan.

Seuraavana yönä alkoi tapahtua kummia. Eveliina oli parhaillaan lukemassa lehteä, kun hän tunsi ilman hieman viilenevän ja jonkin ikään kuin haisevan palaneelta sähköltä. Hän pelästyi, että kone olisi syttynyt oikein palamaan, mut käännyttyään näkikin jotain aivan muuta.

"Rasmus?", Eveliina kuiskasi käheästi yöhön. Keltainen, hieman säkenöivä ja aivan Rasmuksen näköinen hahmo leijaili Eveliinan luo ja istahti pöydän ääreen. Se ei sanonut mitään eikä Eveliina uskonut silmiään. He vain katselivat toisiaan. Eveliinan aivot raksuttivat vauhdilla, hän ei ymmärtänyt, oliko kaikki tuo posttraumaattista stressioireyhtymää ja hallusinaatioita, vai näkikö hän oikeasti jotakin haamuksi kutsuttavaa? Oliko Rasmus tullut hänen luokseen? Eikö kaikki ollutkaan menetetty?

 

Aikansa tuijoteltuaan tuo kummallinen hahmo nousi penkistä, päästi omituisen äänen ja hävisi kuin... savuna ilmaan, jättäen jälkeensä vain palavan sähkön katkun.

---

 

Kasvaneet kaksoistytöt:

Ansa peri tukan ja silmät isältä, Elsa taas molemmat äidiltä.

---

 

Tuli Henrin aika kasvaa lapseksi. Iiro oli syntymäpäivistä suunnilleen yhtä innoissaan kuin synttärisankari itse, ellei enemmänkin.

Pojat puhalsivatkin yhteisvoimin kakun kaksi kynttilää sammuksiin.

 

Ja hetken aikaa Iiro kärsi mystisestä kierojen silmien syndroomasta :D

Henristä kasvoikin melkoisen suloinen ilmestys sinisine silmineen.

 

Iiro muisti veljeään lahjalla ja Henri olikin todella innoissaan nähdessään, mikä paketista paljastui.

 

Ihka oma kultakala, minkä Iiro vieläpä oli onkinut! Henri halusi välttämättä antaa kalalleen nimeksi Tippaleipä.

---

Henri viihtyi usein ulkona hiekkalaatikolla, hän saattoi viettää tunteja vain hiekassa peuhaten ja kaikenlaista rakentaen.

 

Mutta oli Henri myös löytänyt itselleen uuden ystävän. Hmm..? Siksikö hän viihtyikin niin paljon yksin? Tai siis, "yksin". Jostakin Jaarlista hän jokatapauksessa usein puhui.

Mutta. Ei Henri ollut ainoa jolla oli uusi ystävä. Eveliinalla oli salaisuus.

 

Hän oli saanut vahvistuksen sille, että Rasmus tosiaan kummitteli talossa. Jos sitä nyt kummitteluksi voi sanoa.

Hän tapasi entistä puolisoaan öisin, muilta salaa. Olivat tietysti muutkin huomanneet jotakin erikoista talossa, ja pari kertaa ehkä nähneetkin ihan Rasmuksen, mutta kukaan ei tiennyt heistä kahdesta mitään.

Haamun suuteleminen oli kyllä omituisinta mitä Eveliina oli koskaan kokenut.

Mutta rakkaus on ehdotonta.

Jättäen kuitenkin joka kerran ilmaan kysymyksen, Miksi sinun piti mennä?

 

Ja täyttäen ilmakehän aina samalla painostavalla vastauksella. En tiedä.

---

Aamun tullen heidän tiensä kuitenkin aina erosivat. Toisinaan pihamaalla auringon ensisäteiden pilkistäessä horisontista.

 

"Rakastan sinua silti", Eveliina kuiskasi rakkaansa korvaan.

Toisinaan nukahtaen miehensä viereen.

Ja heräten taas aamuun tyhjästä sängystä.

---

Aika tuntui kuin lentävän siivillä. Nukahtaen sänkyyn rakkaansa viereen ja heräten tyhjästä. Aina uusi aamu ja sama tuska sydämen kohdalla. Eveliina ei mahtanut sille mitään, hän hädintuskin tunsi mitään kehossaan koskiessaan Rasmusta. Aivan kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut iholle koko ajan, kuin olisi yrittänyt koskettaa jotakin epäkonkreettista, ottaa tuulenvireen käsiinsä, sitä pientä sähköistä säkenöinti unohtamatta. Kuin kaksi eri maailmaa olisi yrittänyt päästä sopusointuun, ja niinhän se olikin.

Iiro taas alkoi olla loppusuoralla koulussa, ja hänen syntymäpäivänsäkin koitti. Eveliina katseli poikaansa kyynel silmäkulmassaa, hänen pieni poikansa olisi jo nuori mies.

 

Ja komea nuori mies onkin. Iiro värjäsi teiniaikojen sinisen tukkansa sinisen sävyiseksi mustaksi ja siisti leikkausta hieman nuorelle aikuiselle sopivammaksi. Vaatteiden puolesta pysyttiin kuitenkin edelleen muodikkaana.

Suhde Aatteen kanssa oli pysynyt yhä vaan.

Pari olikin edelleen kuin silloin ennen, teiniaikoina, silloin kun he vasta alkoivat seurustella.

Valmistujaiset koittivat seuraavana päivänä ja Iiro valmistuikin kiitettävin arvosanoin! Sai jopa kaksi palkintoruusuketta: luokan priimus ja tuleva häirikkö. Jälkimmäinen lähinnä nauratti, eihän Iiro ollut kuin jättänyt menemättä kouluun sillon tällöin! Niin ja no, niistä ansoista ei edes puhuta... ehkä se ruusuke oli sitten ihan oikein osunut.

 

Iiro oli ollut Henrin kanssa aina läheinen, edes pahimpina teiniaikoina Henrin kanssa ei ollut ongelmia. Iiro oli veljelleen esikuva, idoli. Seuraten veljensä jalanjälkiä, Henri osallistui partioon. Iiro opetti myös mielellään Henrille kalastusta ja veljekset olivatkin vastakkaisella lammella erittäin tuttu (ja suloinen) näky.

 

Ja pian se koitti kaksostenkin aika syntymäpäivien.

Niin nättejä tyttöjä!

Anteeks ihan kamalasti tuosta Ansan kuvasta! Nää kasvaa nii nopeesti etten kerenny ottaa siitä hyvää kuvaa lapsena, ja sit ku oisin ottanu ennen kasvua ni sillä jumitti naamalla sellanen järkyttävä ilme mikä ei lähteny pois ja se ois ollu vielä huonompi kuva ku tää.

---

Ja, yllätys yllätys...

Eipä ne Henrinkään syntymäpäivät kovin kaukana olleet! Henri puhalsi innoissaan kynttilät sammuksiin Eveliinan pyyhkiessä taustalla ilonkyyneleitä.

Ja tällainen komistus sieltä sitten kuoriutuikin!

 

"Hei, Iiro. Voisitsä lukee mulle iltasadun?", Ansa kyseli isolta veljeltään. Ja tottahan toki Iiro siihen nyt suostuu!

 

Eveliinakin luki Elsalle kirjaa.

---

 

Elämä oli hektistä, arki kului nuorilla pääasiassa koulussa, Eveliinan ja Iiron oleskellessa kotona. Molemmat kun olivat rekisteröityneet yrittäjiksi, Iiro kalastajaksi ja Eveliina kirjailijaksi. Iiro viettikin paljon aikaa Sunset Valleyn lammilla onkien.

Eveliinan keskittyessä jälleen kerran uuteen, kolmanteen kirjaansa, jonka hän kirjoittaisi tavallaan omaelämäkertana.

Ja, jälleen kerran, kahden simin peruskoulu alkoi olla lopuillaan. Tuli, jälleen kerran, kahdet syntymäpäivät. Elsan ja Ansan aika astua teinien hankalaan maailmaan. Ja tällaiset kaunokaiset tytöistä tulikin:

Elsa, joka tummine silmineen ja mustine hiuksineen muistuttaa paljonkin egyptiläisistä sukujuurista.

 

Ja Ansa, josta ei paljoa näe egyptiläisyyttä, mutta isä Rasmus ainakin edelleen elää tässä tytössä.

Siispä teinin rankka arki sai alkaa. Eveliina opasti tummempaa tytärtään autolla ajon saloihin, samalla pohtien tehtäväänsä, joka alkoi olla jo melko ajankohtainen. Hänen olisi pian valittava joku lapsista jatkamaan Vihervaarojen sukua. Mutta kuka?, kysymys kuului.

____________________________________________________________________________

Ohhoh, se ois vissiin seuraavaks sit perijä-äänestyksen aika! :o No, katotaan sitä sit myöhemmin. Tää jakso oli melko vauhikas, mut ei kamalasti kerkii keskittyy mihinkää ku on viis simiä ohjattavana ja kuvaus olis pelkkää arkee :D Mut sain kuvia silti yli 50! Ja tuo Rassmuksen kohtalo... tuli itelle kans ihan täytenä yllätyksenä! Koskaan ennen ei oo käyny noin, eka kerta meni tosiaan pieleen ja toisella kertaa se kuoli!

Tytöistä tuli aivan ihania, oikeesti Elsa on joku kaunein vähään aikaan! Olin ihan monttu auki ku näin miten nätti siitä tulikaan! Ansa taas meinas näyttää koko ajan ihan aikuiselta, ni tuo oli ainoo tukka jolla sain sen näyttämään ikäseltään. Kasvot taas on ku taaperon :o

Anyway, on tässä pelatessa alkanu kiintyy näihin et tulee sellanen YHYY TÄYTYYKÖ MIUN LUOVUTTAA NÄISTÄ IHANISTA JOKU POIS??? -olo :D:D:D:D Mut khyl, niin se vaan menee, ja mielellään nään kuka on sit vuorossa seuraavana. Ajattelin kyl ite jatkaa perheellä ja suvulla myös, kuitenkaa siitä kirjottamatta koska miun vuoro loppuu ku polvi vaihtuu. Mutta, palaillaan. Kirjotan vielä yhen jakson äänestyksen jälkeen ennen ku seuraava pääsee alottamaan :)

-Aada-