Osa 11

NONIIN, vihdoin ja viimein, täältä tulee Vihervaarojen seuraava ja samalla 2. polven viimenen osa! Pahottelen ihan sikana tätä järkyttävää taukoa, apua heinäkuussa viimeks! Sattuneista syistä vaan veny ja veny, ja sit ku olin saanu tekstin kirjotettua ja lähes kaikki kuvat kuvattua ni sattu lisää asioita, minkä takia en pystyny postaamaan osaa. Osasta puuttuu edelleen yks kuva, mut kerron "jännän" syyn sit osan loputtua ettei tule tähän väliin enää spoilereita. 

Mutta nyt en jaarittele enempää vaan päästän teijät lukemaan! Ja anteeks vielä kerran! Nyt tää piinaava odotus kuitenkii palkitaan! :)

 

______________________________________________________

OSA 11: Perijän aika vaihtaa maisemaa

Aamu valkeni. Väsynyt Eveliina istui syömässä aamupalaansa muiden vielä nukkuessa. Kinkkinen perijävalinta oli valvottanut elämän nähnyttä Eveliinaa. Siitä huolimatta hän oli herännyt melko aikaisin saamatta enää unta.

Illan suussa Eveliina pyytikin rakkaita lapsiaan kokoontumaan kanssaan ruokapöydän ääreen. Hän oli nyt tehnyt päätöksensä perijästä. Elämänsä vaikeimman päätöksen.

"Niin, kuulkaas rakkaat lapset. Olen nyt tehnyt päätökseni perijästä."

"Olen valvonut paljon öitä pohtien asiaa. Olen miettinyt teitä jokaista yhä uudelleen ja uudelleen."

"Ja tullut siihen tulokseen, että..."

"Se olet sinä, Henri Vihervaara. Onneksi olkoon, poikani!"

"Hei, vähän jännää, minäkö?"

"Henrikö?"

"Eihän se tiiä mitään niiku... mistään."

"Älähän höpsi, Elsa. Veljesi on fiksu nuori mies, tiedä minkälainen keksijä hänestä vielä kehkeytyy."

"Ei mutta tuohan on hyvä homma! Mä kun kerkesin jo kosimaankin Aatetta, joten nyt me voidaan Aatteen kanssa alottaa yhteinen elämä ilman velvotteita!"

"Iiro! Tuohan on upeaa! Uskomatonta, esikoiseni menee naimisiin!"

"Noo, me haluttiin Aatteen kanssa pitää vähän matalaa profiilia ens alkuun."

Ja niin se vain kävi. Aate oli kutsunut pitkäaikaisen poikaystävänsä luokseen juhliin. Juhlissa Iiro törmäsi myös Aatteen äitiin, Morgana Wolffiin.

Ja rohkeni pyytää tämän tyttären kättä ja sai kun saikin tulevan anoppinsa siunauksen liitolle. Myös Atteen isän Thortonin Iiro tavoitti, ja kysyi lupaa myös tältä, mutta miestä ei paljoa kiinnostanut tyttärensä (piirre: lastenvastainen) tai tämän parisuhteet (piirre: sitoutumiskammo). Aate-parka, minkähänlaista tämän elämä oli ollut Thorntonin kaltainen mies isänään? Liekkö se ollutkin syy Aatteen vanhempien avioerolle, vaikka entiset puolisot asuivatkin edelleen saman katon alla...

Kosinta tuli yllätyksenä Aatteelle, vaikka hän olikin osannut odottaa sitä jo kauan. Mutta nyt se olisi virallista ja he menisivät naimisiin!

---

"Vielä kerran sikapaljon onnea mun lempiveljelle! Vihervaarojen uus perijä, huhu!"

"Iiro, mä oon sun ainoo veli."

"No sitä suuremmalla syyllä!" Iiro virnisti.

---

Elämä jatkui melko samoilla raiteilla kuin aijemmin. Kaikki Vihervaarojen talossa oli tyytyväisiä valintaan: Iiron ei tarvinnut stressata mistään tehtävästä, Henri oli innoissaan niinsanotusta erityisasemastaan, Elsaa ei kamalasti kiinnostanut seurustelu nimeksikään ja Ansa ei olisi kestänyt Sopivan Miehen Metsästysoperaatiota poikaystävälaumoissaan.

Iiro vietti mielellään aikaa Aatteen kanssa milloin tähtitaivaan alla. Tuleva aviopari oli edelleen yhtä rakastunut kuin lukioaikoinaan.

Pian järjestettiin myös Iiron polttarit. Vihervaarojen luottopubissa tietenkin!

Iiro oli kutsunut mukaan myös Aatteen isän, Thorntonin, ja suureksi yllätykseksi tämä myös saapui paikalle. Iiro meni heti tämän puheille ja pyysi pitämään maljapuheen.

Mihin tuleva appi suostuikin paparazzin räpsiessä valokuvia. Kävi tietysti sekin Iiron mielessä, olisiko tuo vain yksi Thorntonin tapa päästä lehtien etusivuille...

Lopulta suihkuttaen kaikki nektarit suoraan sulhon päälle, Eveliinan katsellessa taustalla.

"ÄITI MÄ MEEN NAIMISIIN!"

Iiro oli halunnut kutsua myös biologisen isänsä polttareihin. Hän ei ollut kutsunut Hankia koskaan isäksi, mutta iän myötä Iiro oli tehnyt hieman tuttavuutta Hankin kanssa, eikä Eveliinakaan kantanut enää kamalasti kaunaa asiasta. Muiden tanssiessa riehakkaasti vanhukset pelasivat pöytäfutista vanhoja aikoja muistellen.

Ja näinkin komealta Iiro näytti polttariasussaan.

---

Ja polttareitahan seuraa usein, niin, häät.

Jotka järjestettiin vanhaan tapaan omalla pihalla. Ja nähtävästi osa vieraista ei osannut pukeutua juhlan mukaan, köh.

Eikä sen puoleen Aate myöskään... No mutta, Aatteesta tuli uusi Vihervaaran suvun jäsen ja Iirosta ja Aatteesta onnellinen aviopari.

Sori noista sydämistä, ei noita sua pois koska Sims.

Hääyö sujui saman kaavan mukaan kuin todennäköisesti yleensä useimpien avioparien hääyöt.

Aate oli jo pitemmän aikaa sitten huomauttanut Iirolle vampyyrin ja tavallisen simin ikääntymisen eroista. Iiro tykkäsi siminä olosta, mutta toisaalta rakasti Aatetta enemmän kuin mitään muuta. Hääyötä seuraavana aamuna Iiro päätti kertoa vaimolleen olevansa valmis pysymään tämän rinnalla vielä montasataa vuotta. Niimpä Aate varmistettuaan tarpeeksi monesti Iiron oikeasti haluavan muutosta, upotti jääkylmät kulmahampaansa Iiron kaulaan.

"...ömmömmömmm..."

---

Pian eräänä yönä Vihervaarojen taloon saatiin jälleen iloisia uutisia. Aate oli raskaana. Jo pala neljättä polvea oli valmistelemassa matkaansa maailmaan.

Toisaalla Eveliina istui kulmaravintolan pihan puolella nautiskelemassa hedelmäpiirastaan. Hän istuutui täsmälleen saman pöydän ääreen kuin missä hän oli istunut vuosikymmeniä aiemmin aloitettuaan elämänsä omillaan Sunset Valleyssa. Eveliina tunsi onnistuneensa elämässään täydellisesti, hän oli jo iäkäs ja raihnainen, elämän hyvät ja huonot puolet nähnyt vanha nainen. Häntä hieman kyllä ihmetytti, mistä yhtäkkiä se, että hän oli täydellisen tyytyväinen elämäänsä ja siihen mitä oli saavuttanut, tuli mieleen. Ja pian hän saikin siihen vastauksen.

Tuli Eveliinan aika siirtyä Rasmuksen tykö tuonpuoleiseen.

---

Tapahtumalla oli monta silminnäkijää ja uutinen saavutti vielä saman yön aikana myös Vihervaarojen talon. Iiro tunsi vastuun siirtyneen äidiltä itselleen. Hänellä oli nyt huollettavinaan kolme teini-ikäistä, raskaana oleva vaimo ja tuleva lapsi. Mutta onneksi hänellä oli Aate auttamassa nuorten kanssa, ja hyvin paljon aikuistunut Henri, joka ei ollut enää kovin kaukana nuoren aikuisuuden portaista.

Iiro ei saanut enää nukuttua uutiselta, ja yritti hukuttaa ajatuksensa akvaarioon. Tai siis sen pesuun. Kuitenkin miettien, kuinka kertoisi asiasta aamulla tytöille, kun yllättäen äiti ei ollutkaan palannut kotiin illalla... eikä tulisi palaamaan...

Vastuullisena aviomiehenä Iiro seuraavaksi yritti syventyä raskautta käsittelevään kirjaan, vaikka keskittymiskyky olikin 1-10 asteikolla lähempänä -10:tä.

---

*tähän tulee myöhemmin kuva, jota sattuneista syistä en pystynyt saamaan saatika edes lavastamaan*

Kuukaudet vierivät ja elämä Vihervaarojen talossa jatkui.

Iiro oli heti seuraavana aamuna kertonut suru-uutiset tytöille.

Iiro oli myös saavuttanut muodonmuutoksensa loppuun. Hän oli nyt vampyyri vampyyrin puolisona.

---

Aatteen maha kasvoi kasvamistaan, ja laskettu aika oli lähellä alta aikayksikön. Pariskunta matkasi tyynesti kohti sairaalaa taksilla.

Ja kotiin viemisiksi saatiin pieni suloinen tyttö, Amelie, joka sattui syntymään samana päivänä kuin setänsä!

Henri Vihervaara siis saavutti samana päivänä täysi-ikäisyyden ja nuoren aikuisen ensimmäisen päivän.

Kauan valokuvauksesta kiinnostunut nuori mies saikin isoveljeltään uuden hienon kameran syntymäpäivälahjaksi. Pienten tulojen takia tavallista kameraa ei taloon koskaan saatu, mutta tämän suuren päivän kunniaksi Iiro oli säästänyt rahojaan saadakseen rakkaalle veljelleen moisen lahjaksi.

Seuraavana päivänä Henri valmistui kaupungintalolla ja sai todistukseen hänkin isoveljensä tapaan vain kiitettäviä.

Ja pian sekin Henrin lähtöpäivä koitti. Muutaman päivän hän oli kotona järjestellyt asioita ennen lähtöään, mutta mahdollisimman pian hän halusi muuttaa omilleen aloittaakseen aivan oman elämän. Niimpä koko perhe kokoontuikin talon portin edustalle hyvästelemään miehen toivotellen kaikkea hyvää ja onnea uuteen alkuun.

Ja niin Henri katosi autollaan kulman taakse kohti uusia seikkailuja.

______________________________________________________

Ja Henri jatkaa siis matkaa seuraavalle pelaajalle, joka alottelee sitte 3. polven kanssa touhuamisen.

Nyt niistä sattuneista syistä, right? 

A) Kerran pelasin pitkälle, sain kuvat Eveliinan poismenosta ja vaikka mistä muusta jännästä, eli siis niiku ~kaikesta tässä osassa suunnilleen. Lähetin Iiron ja Aatteen Kiinaan, MUTTA peli päätti bugata enkä päässy niitten kanssa sinne, vaan ilman ja siitä taas ei päässy enää mihinkään suuntaan. Fiksuna tyttönä tallensin, jollon siis edellistä tallennusta ei ollu, ja backupit vei johonkii valovuosien päähän (tytöt oli siinä vielä lapsia...) ja erillinen varmuuskopio vähän lähemmäs sentään, mut vahinko oli jo sattunu: Iirolla ja Aatteella oli jo poika, jonka menetin bugituksen myötä JA Eveliina oli vielä elossa.

B) Puuttuvassa kuvassa kuuluis olla Eveliinan hautakivi Rasmuksen haudan tykönä, mutta em. syistä Eveliina sinnittelee EDELLEEN pelissä elossa! Se ei vaan suostu kuolemaan vaikka on jo vähän yli 100pv vanha. Enkä pysty lavastamaan sitä ku buydebugilla tulee näköjään vaan liekkihautoja ja en löytäny naapurustosta yhtäkään vanhuuteen kuolleen simin keskikokosta hautaa lainaks. Kuvaan sen joskus, mut en voi vielä koska EA ja Lemmikit ja ladatut = ei hyvä ja talossa on ladattuja ovia ym., ja en tiedä millon Eveliina ajatteli kuolla :D

C) Aate ja Iiro oli myös menny naimisiin ennen bugitusta, joten jouduin naittamaan ne toisilleen uudestaan. Isoja häitä ei siis vietetty toistamiseen, ja rantakuva on itseasiassa toisista häistä napattu - viettivät siis kahenkeskiset häät syrjässä rannalla.

D) Ensin oli vaikeuksia myös kuvata tuo tyttöjen suruilmekuva, koska olisin tarvinnu siihen Iiroa. Kävi tosin niin köpelösti et Egyptissä Iiro kuoli janoon! Ja oisin ottanu sen takasin mut kappas: hautakiveä ei löytyny Aatteen repusta VAIKKA laitoin sen sinne! Ja se näky MasterControllerilla turistina. Nyt on kyllä Iiron haamu pelissä koska ei menny nii ku piti ja leikin koodeilla koska muuten en ois varmaan saanu sitä takasin. Päädyin sitten kuvaamaan tytöt ilman Iiroa, joten Iiron kohtalo ei enää vaikuta Vihervaarojen elämään.

Loppuun vielä: Miultahan löytyy siis Firqujen lisäks simsblogi, johon postailen kaikkee randomia simssistä. Veikkaan, et myös Iiroa ja Aatetta tullaan näkemään kyseisessä blogissa jonain päivänä, joten mikäli tää Vihervaarojen sukuhaara kiinnostaa, hint hint: The Another Sims ;)

Mutta, Aada tai MCRmadnessa whatever kiittää ja kuittaa. Oli mukavaa toimia osallisena tässä projektissa, ja mikäli lisää halukkaita ei tule, palailen ehkä tulevaisuudessa jälleen kerran yhen sukupolven kanssa! Tschüs!

-AADA aka MCRMADNESS

Osa 10

Joo, vauhti taas huimaa päätä, mut toivottavasti ei haittaa :D Enjoy!

________________________________________________________________________

OSA 10: Onnea, epäonnea sekä kasvua

Kun rahaa alkoi olla tarpeeksi, päätettiin Vihervaarojen talon ulkoasua hieman uusia. Eveliina sai vihdoin ja viimein toivomansa ulkoseinien laudoituksen ja tarpeelliset ikkunat taloon! Oli myös yksi toinenkin syy: elämä alkoi olla rankkaa kolmen tähden julkkikselle, ja viimeinen pisara oli kun,

 

paparazzit alkoivat viihtymään ovella yötäpäivää. Silloin Eveliina tilasi sen, valkoisen tiilimuurin pystytettäväksi pihan ympärille ja suuri, uhmakas portti Vihervaarojen ja paparazzien maailmojen välille. Saavatpahan ainakin lapset leikkiä rauhassa pihalla ilman että heitä valokuvataan tai yritetään epätoivoisesti haastatella milloin mihinkin ihme lehteen.

Viikonloput olivat yksi niitä harvoja päiviä kun kaikki olivat kotona. Eveliinan syntymäpäivää seuraavana aamuna he kaikki löysivät yllättäen itsensä samasta tilasta. Eveliina kirjoittamassa ensimmäistä kirjaansa, Iiro opiskelemassa, Rasmus opettamassa esikoistaan puhumaan ja kaksostytöt tekemässä sitä mitä vauvat parhaiten osaavat - nukkumassa.

 

Hetken kuluttua Eveliina taukosi kirjoituksensa kanssa ja Iiro näki tilaisuutensa tulleen.

"Hyvää syntymäpäivää, äiti! Meiltä kaikilta", hän hihkaisi ja ojensi kauniisti paketoidun lahjan äidilleen.

"Oi, ihkauusi kävelykeppi! Voi kiitos kulta, ei teidän olisi tarvinnut! Tähän meni varmaan omaisuus!", Eveliina halasi poikaansa.

"No ei se nyt niin kallis ollut, ja, no, olit ilmeisesti kaipaillut tuollaista", Iiro sopersi hieman punastuen.

"Se on aivan upea, tätä minä kannan kyllä arvokkaasti, kiitos vielä kerran! Mistä tiesit, että olin ajatellut kävelykepin ostoa?"

"No jaa... Rasmus ehkä hieman vihjasi jotakin", Iiro virnisti loppuun.

 

Ja sillä samalla hetkellä, Iiron mainitessa Rasmuksen nimen, tapahtui jotakin kauheaa.

 

Rasmus oli ollut korjaamassa perheen jälleen kerran hajonnutta astianpesukonetta. Kone iski Rasmusta sähköiskulla, mutta siitä selvittiin säikähdyksellä. Rasmus halusi kuitenkin välttämättä saada koneen kuntoon, mutta toinen sähköisku... se isku olikin Rasmuksen viimeinen.

Kuolema saapui taloon ja vei uusimman jäsenensä manan maille, jättäen kotiin murtuneen lesken, hämmentyneen poikapuolen ja mistään tietämättömät, taaperoksi kasvaneet kaksostytöt sekä pikkutaapero Henrin.

Eveliinan vuolas itku kaikui koko talossa. "Voi ei, miksi juuri nyt? Kuinka pärjään kolmen taaperon kanssa? Yksinhuoltajana? Mistä saan rahat kaiken ylläpitämiseen?"

 

"Älä huoli, äiti. Mä kyllä hoidan pikkuisia ja menen vaikka töihin jos se siitä on kiinni", Iiro koitti piristää äitiään. Ja olihan hän aivan tosissaan. Hän piti paljon pikkusisaruksistaan ja hoiti heitä erittäin mielellään.

"Voi kulta pieni, ei sinun töihin tarvitse minun takiani mennä."

"Ei kyllä mä voin, sano vaan jos tarvitsee."

 

"Kiitos, Iiro. Missä olisinkaan ilman sinua", ja niin Eveliina itki vanhimman poikansa olkaa vasten. Niin, missäpä hän olisikaan ilman Iiroa? Häntä puistatti hieman vieläkin ajatus siitä, ettei ollut joskus varma voisiko rakastaa tuota poikaa. Kuinka hän oli voinut olla niin typerä?

Eveliina vetäytyi päiväunille. Päivä oli alkanut mitä ihanimmin, mutta yllättäen muuttunut synkkääkin synkemmäksi. Ja olihan hän jo vanha, päiväunet silloin tällöin tekivät terää Eveliinan vanhalle mielelle ja ruumiille.

 

Iiro istui hieman mitäänsanomattomana keittiössä Henri sylissään. Henri oli aututaan tietämätön tapahtumista, mutta Iiro tiesi tämän ihmettelevän, mihin isi oli kadonnut yllättäen, ja kuka se mustakaapuinen hahmo oikein oli ollut. Onneksi Henri kuitenkin oli vielä niin pieni, ettei ymmärtänyt edes pelätä tapahtunutta tai tuota kaapumiestä.

 

Pikku taaperot väsyvät niin nopeasti, ja niin myös Henri. Iiro vei pikkuisen nukkumaan ja vetäytyi pihalle raittiiseen ilmaan. Eipä hän kamalasti osannut sielläkään mitään tehdä, hyppi ruutua ja pohdiskeli maailmanmenoa hiekkalaatikon ääressä. Rasmus oli ollut hänelle kuin isä. Hän oli reilu, mukava ja maailman paras aviomies äidille, ja hän tykkäsi aidosti myös Iirosta. Koskaan ei ollut samanlaista ilkeä-isäpuoli meininkiä kuin mitä saippuasarjoissa voi nähdä.

Herättyään Eveliina päätti käydä tuon kohtalokkaan pesukoneen kimppuun. Nieleskellen hän tarttui jakoavaimeen, peläten saavansa itsekin sähköiskun. Taitojensa ansiosta hän kuitenkin sai kunnialla homman loppuun ja oli valmis huokaisemaan helpotuksesta. Kylmänhiki oli jo alkanut kertyä hiusrajaan.

Seuraavana yönä alkoi tapahtua kummia. Eveliina oli parhaillaan lukemassa lehteä, kun hän tunsi ilman hieman viilenevän ja jonkin ikään kuin haisevan palaneelta sähköltä. Hän pelästyi, että kone olisi syttynyt oikein palamaan, mut käännyttyään näkikin jotain aivan muuta.

"Rasmus?", Eveliina kuiskasi käheästi yöhön. Keltainen, hieman säkenöivä ja aivan Rasmuksen näköinen hahmo leijaili Eveliinan luo ja istahti pöydän ääreen. Se ei sanonut mitään eikä Eveliina uskonut silmiään. He vain katselivat toisiaan. Eveliinan aivot raksuttivat vauhdilla, hän ei ymmärtänyt, oliko kaikki tuo posttraumaattista stressioireyhtymää ja hallusinaatioita, vai näkikö hän oikeasti jotakin haamuksi kutsuttavaa? Oliko Rasmus tullut hänen luokseen? Eikö kaikki ollutkaan menetetty?

 

Aikansa tuijoteltuaan tuo kummallinen hahmo nousi penkistä, päästi omituisen äänen ja hävisi kuin... savuna ilmaan, jättäen jälkeensä vain palavan sähkön katkun.

---

 

Kasvaneet kaksoistytöt:

Ansa peri tukan ja silmät isältä, Elsa taas molemmat äidiltä.

---

 

Tuli Henrin aika kasvaa lapseksi. Iiro oli syntymäpäivistä suunnilleen yhtä innoissaan kuin synttärisankari itse, ellei enemmänkin.

Pojat puhalsivatkin yhteisvoimin kakun kaksi kynttilää sammuksiin.

 

Ja hetken aikaa Iiro kärsi mystisestä kierojen silmien syndroomasta :D

Henristä kasvoikin melkoisen suloinen ilmestys sinisine silmineen.

 

Iiro muisti veljeään lahjalla ja Henri olikin todella innoissaan nähdessään, mikä paketista paljastui.

 

Ihka oma kultakala, minkä Iiro vieläpä oli onkinut! Henri halusi välttämättä antaa kalalleen nimeksi Tippaleipä.

---

Henri viihtyi usein ulkona hiekkalaatikolla, hän saattoi viettää tunteja vain hiekassa peuhaten ja kaikenlaista rakentaen.

 

Mutta oli Henri myös löytänyt itselleen uuden ystävän. Hmm..? Siksikö hän viihtyikin niin paljon yksin? Tai siis, "yksin". Jostakin Jaarlista hän jokatapauksessa usein puhui.

Mutta. Ei Henri ollut ainoa jolla oli uusi ystävä. Eveliinalla oli salaisuus.

 

Hän oli saanut vahvistuksen sille, että Rasmus tosiaan kummitteli talossa. Jos sitä nyt kummitteluksi voi sanoa.

Hän tapasi entistä puolisoaan öisin, muilta salaa. Olivat tietysti muutkin huomanneet jotakin erikoista talossa, ja pari kertaa ehkä nähneetkin ihan Rasmuksen, mutta kukaan ei tiennyt heistä kahdesta mitään.

Haamun suuteleminen oli kyllä omituisinta mitä Eveliina oli koskaan kokenut.

Mutta rakkaus on ehdotonta.

Jättäen kuitenkin joka kerran ilmaan kysymyksen, Miksi sinun piti mennä?

 

Ja täyttäen ilmakehän aina samalla painostavalla vastauksella. En tiedä.

---

Aamun tullen heidän tiensä kuitenkin aina erosivat. Toisinaan pihamaalla auringon ensisäteiden pilkistäessä horisontista.

 

"Rakastan sinua silti", Eveliina kuiskasi rakkaansa korvaan.

Toisinaan nukahtaen miehensä viereen.

Ja heräten taas aamuun tyhjästä sängystä.

---

Aika tuntui kuin lentävän siivillä. Nukahtaen sänkyyn rakkaansa viereen ja heräten tyhjästä. Aina uusi aamu ja sama tuska sydämen kohdalla. Eveliina ei mahtanut sille mitään, hän hädintuskin tunsi mitään kehossaan koskiessaan Rasmusta. Aivan kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut iholle koko ajan, kuin olisi yrittänyt koskettaa jotakin epäkonkreettista, ottaa tuulenvireen käsiinsä, sitä pientä sähköistä säkenöinti unohtamatta. Kuin kaksi eri maailmaa olisi yrittänyt päästä sopusointuun, ja niinhän se olikin.

Iiro taas alkoi olla loppusuoralla koulussa, ja hänen syntymäpäivänsäkin koitti. Eveliina katseli poikaansa kyynel silmäkulmassaa, hänen pieni poikansa olisi jo nuori mies.

 

Ja komea nuori mies onkin. Iiro värjäsi teiniaikojen sinisen tukkansa sinisen sävyiseksi mustaksi ja siisti leikkausta hieman nuorelle aikuiselle sopivammaksi. Vaatteiden puolesta pysyttiin kuitenkin edelleen muodikkaana.

Suhde Aatteen kanssa oli pysynyt yhä vaan.

Pari olikin edelleen kuin silloin ennen, teiniaikoina, silloin kun he vasta alkoivat seurustella.

Valmistujaiset koittivat seuraavana päivänä ja Iiro valmistuikin kiitettävin arvosanoin! Sai jopa kaksi palkintoruusuketta: luokan priimus ja tuleva häirikkö. Jälkimmäinen lähinnä nauratti, eihän Iiro ollut kuin jättänyt menemättä kouluun sillon tällöin! Niin ja no, niistä ansoista ei edes puhuta... ehkä se ruusuke oli sitten ihan oikein osunut.

 

Iiro oli ollut Henrin kanssa aina läheinen, edes pahimpina teiniaikoina Henrin kanssa ei ollut ongelmia. Iiro oli veljelleen esikuva, idoli. Seuraten veljensä jalanjälkiä, Henri osallistui partioon. Iiro opetti myös mielellään Henrille kalastusta ja veljekset olivatkin vastakkaisella lammella erittäin tuttu (ja suloinen) näky.

 

Ja pian se koitti kaksostenkin aika syntymäpäivien.

Niin nättejä tyttöjä!

Anteeks ihan kamalasti tuosta Ansan kuvasta! Nää kasvaa nii nopeesti etten kerenny ottaa siitä hyvää kuvaa lapsena, ja sit ku oisin ottanu ennen kasvua ni sillä jumitti naamalla sellanen järkyttävä ilme mikä ei lähteny pois ja se ois ollu vielä huonompi kuva ku tää.

---

Ja, yllätys yllätys...

Eipä ne Henrinkään syntymäpäivät kovin kaukana olleet! Henri puhalsi innoissaan kynttilät sammuksiin Eveliinan pyyhkiessä taustalla ilonkyyneleitä.

Ja tällainen komistus sieltä sitten kuoriutuikin!

 

"Hei, Iiro. Voisitsä lukee mulle iltasadun?", Ansa kyseli isolta veljeltään. Ja tottahan toki Iiro siihen nyt suostuu!

 

Eveliinakin luki Elsalle kirjaa.

---

 

Elämä oli hektistä, arki kului nuorilla pääasiassa koulussa, Eveliinan ja Iiron oleskellessa kotona. Molemmat kun olivat rekisteröityneet yrittäjiksi, Iiro kalastajaksi ja Eveliina kirjailijaksi. Iiro viettikin paljon aikaa Sunset Valleyn lammilla onkien.

Eveliinan keskittyessä jälleen kerran uuteen, kolmanteen kirjaansa, jonka hän kirjoittaisi tavallaan omaelämäkertana.

Ja, jälleen kerran, kahden simin peruskoulu alkoi olla lopuillaan. Tuli, jälleen kerran, kahdet syntymäpäivät. Elsan ja Ansan aika astua teinien hankalaan maailmaan. Ja tällaiset kaunokaiset tytöistä tulikin:

Elsa, joka tummine silmineen ja mustine hiuksineen muistuttaa paljonkin egyptiläisistä sukujuurista.

 

Ja Ansa, josta ei paljoa näe egyptiläisyyttä, mutta isä Rasmus ainakin edelleen elää tässä tytössä.

Siispä teinin rankka arki sai alkaa. Eveliina opasti tummempaa tytärtään autolla ajon saloihin, samalla pohtien tehtäväänsä, joka alkoi olla jo melko ajankohtainen. Hänen olisi pian valittava joku lapsista jatkamaan Vihervaarojen sukua. Mutta kuka?, kysymys kuului.

____________________________________________________________________________

Ohhoh, se ois vissiin seuraavaks sit perijä-äänestyksen aika! :o No, katotaan sitä sit myöhemmin. Tää jakso oli melko vauhikas, mut ei kamalasti kerkii keskittyy mihinkää ku on viis simiä ohjattavana ja kuvaus olis pelkkää arkee :D Mut sain kuvia silti yli 50! Ja tuo Rassmuksen kohtalo... tuli itelle kans ihan täytenä yllätyksenä! Koskaan ennen ei oo käyny noin, eka kerta meni tosiaan pieleen ja toisella kertaa se kuoli!

Tytöistä tuli aivan ihania, oikeesti Elsa on joku kaunein vähään aikaan! Olin ihan monttu auki ku näin miten nätti siitä tulikaan! Ansa taas meinas näyttää koko ajan ihan aikuiselta, ni tuo oli ainoo tukka jolla sain sen näyttämään ikäseltään. Kasvot taas on ku taaperon :o

Anyway, on tässä pelatessa alkanu kiintyy näihin et tulee sellanen YHYY TÄYTYYKÖ MIUN LUOVUTTAA NÄISTÄ IHANISTA JOKU POIS??? -olo :D:D:D:D Mut khyl, niin se vaan menee, ja mielellään nään kuka on sit vuorossa seuraavana. Ajattelin kyl ite jatkaa perheellä ja suvulla myös, kuitenkaa siitä kirjottamatta koska miun vuoro loppuu ku polvi vaihtuu. Mutta, palaillaan. Kirjotan vielä yhen jakson äänestyksen jälkeen ennen ku seuraava pääsee alottamaan :)

-Aada-