Osa 20

Ääh, päivitysväli venähti taas ihan liikaa, mutta voin yrittää selittää sitä sillä, että kesä = kaikennäköistätekemistäeikämilläänaikaasimssille. Yritän nyt päivittää taas ripeämmin, jos onnistun. Tällä kertaa käytän kuvien lähteenä flickriä, ja kuvakoko kasvaaa hiukkasen. Kertokaa siis mielipiteenne tästä muutoksesta, jotta tiedän jatkaako näin vai palatako entiseen:) Mutta nyt olen pälättänyt jo tarpeeksi joten hushus osan pariin!

_________________________________________________________________________________



Mitenkäs muutenkaan, kuin että Ilmari oli päättänyt alkaa kiukuttelemaan oikein urakalla kotona juuri, kun olisi pitänyt lähteä hääpaikalle. Juliennelle ja Henrille tulikin kiire, ja paikalle saavuttiin juuri ja juuri ennen seremoniaa.

Julienne ehti pikaisesti tarkistaa seisovan pöydän olevan kunnossa ja muutenkin tavaroiden ja koristeiden olevan suunnilleen oikealla mallilla.


Henri taas laski levottoman Ilmarin lasten leikkialueelle, jotta tämä saisi jotain tekemistä vihkitoimituksen ajaksi.

Pian olikin siirryttävä vihkikaaren alle.
- Nuo rusettikoristelut ovat väärillä kohdilla! Julienne stressasi vielä kaaren allakin. Henri otti tulevaa vaimoaan rauhoittavasti kädestä kiinni, hän ei nimittäin halunnut tämän pilaavan päiväänsä liian suurella hermoilulla



Vaikka vihkivalat vannottiin melko epäromanttisessa paikassa, ja etenkin Julienne oli aivan hermona, saivat Henri Vihervaara ja Julienne Näpsä vihdoin toisensa myös lain edessä. Julienne olikin tästä lähin Julienne Vihervaara.

Henrille avioutuminen ei sinällään merkinnyt muuta kuin sormusta vasemmassa nimettömässä, mutta kyllä hänelle aina kelpasi tilaisuus suudella kaunista morsiantaan. Ne pari simiä, jotka kutsun juhliin olivat saaneet niiskauttivat viimeistään tässä kohdassa.

Häissä ei tosiaan ollut paljoakaan vieraita johtuen pääosin Juliennen tulehtuneista väleistä perheeseensä, ja Henrin perheen liian kaukaisesta asuinpaikasta, mutta eiväthän nämä kaksi rakastunutta simiä moisesta välittäneet!

Juhlat sujuivat mukavissa merkeissä mukiinmenevän ruoan ja jutustelun merkeissä. Illan piemetessä ja täysikuun valaistessa Twinbrookia kelmeän vihertävällä valollaan, oli aika tanssia häävalssi. Julienne ja Henri keinahtelivat hiljaa tyhjenevällä tanssilattialla ja näkivät vain toisensa.
¨

Kukaan ei voinut kiistää etteivätkö nämä kaksi olleet suloinen näky tanssilattialla.

Vielä viimeiset keinahtelut ja nämä hieman ei-niin-nappiin menneet juhlat olivat ohi. Ja nämä kaksi rakastunutta simiä palaisivat kotiin avioparina. Toki vielä hääyön ilot olivat edessä päin!
_________________________________________________________________________________


Hädin tuskin nuoripari ehti ovesta sisään, kun alkoi jo muhinointi.


Ja minnepä muualle kuin lakanoita pöllyyttämään suuntasi pariskunna tie. Ja etenkin Julienne toivoi tämä saattavan aluille pienen vauvan.

Ja vaikka kuinka väsyttävä ilta ja yö Henrillä ja Juliennella olikaan ollut, ei Ilmari tuntenut armoa. Mokoma kajautti heti kukonlaulun aikaan ilmoille kunnon porun.

Ja kyllä Ilmarilla oli syykin parkumiseen, pikkuinen kaipasi vanhempiaan kovasti. Kun Julienne kurkisti unisena lastenhuoneen ovesta sisään, otti hänet vastaan niin suloinen näky, että kuka tahansa olisi heltynyt.

Julienne leikittikin Ilmaria vaikka väsymys paistoi hänen kasvoiltaan.
- Niin Ilmari, sano vä-sy-nyt, Julienne leperteli yrittäen repiä tästä hetkestä hyötyä irti. Ilmarin puheopetus oli nimittäin kesken.

Eipä kuitenkaan kulunut aikaakaan, kun vessanpytty kutsui Juliennea. Syynä saattoi olla jokin pilaantunut pitopalvelun ruoka, tai sitten petipuuhat olivat tuottaneet tulosta ja Julienne odottaisi lasta. Julienne toivoi kovasti jälkimmäistä.

_________________________________________________________________________________


Arki oli lähtenyt rullaamaan normaalisti Henri työskennellessä ravintolassa rahan saamiseksi ja Julienne viettäessa viimeisiä äitiyslomapäivään Ilmaria opettaen ja hoitaen.



Julienne kuitenkin arveli äitiysloman jatkuvan vielä jonkin aikaa, sillä hän oli jo melkein varma uudesta raskaudesta. Kaikki merkit viittasivat siihen, ja miksi muutenkaan Juliennen oli lähipäivinä tehnyt mieli hillittömästi jäätelöä. Etenkin appelsiinijäätelöä hän mätti urakalla.

Ja eipä aikaakaan, kun Julienne sai vahvistuksen epäilyilleen. Vihdoin hän tunsi pikkuisen ensipotkut.

_________________________________________________________________________________


Tämä raskaus sujui helpoissa merkeissä, pahoinvointia ei ollut nimeksisään ja Julienne sai levätä rauhassa.



Rauhassa lepäämisen mahdollisuteen vaikutti toki myös se, että Henri oli ottanut pari päivää vapaata töistä, jotta voisi viettää aikaa Ilmarin kanssa. Henristä oli ihanaa leikittää poikaa ja opettaa tälle elämän tärkeitä taitoja kuten kävelemistä ja pottailua.

Henri oli aloittanut myös kuntoilun. Hän ei ollut ihan nuori enää, ja hän halusi pysyä kunnossa, jotta kaukaisuudessa häämöttävät vanhuuden päivät kuluisivat mukavasti.

Aina ei tosin voinut onnistua, ja Henri lässähtikin monta kertaa kipeästi alas tangosta.

Juliennen raskaus oli kulunut rauhallisesti, ja mahakumpu oli pyöristynyt suuriin mittoihin. Ja sitten eräänä iltana vauva päättikin tulla tähän maailmaan.

Tämäkin synnytys oli todella nopea, ja pieni poikalapsi syntyi maailmaan kotona. Julienne ei tiennyt mitään parempaa tunnetta kuin sen, kun vastasyntynyt lapsi tuhisee olkapäätä vasten.

Pojalle oltiin hankittu kehto kolmanteen makuuhuoneeseen. Julienne katseli suloista lastaan kauan, mutta pian väsymys otti vallan.

- Henri, pojan nimeksi voisi tulla Eemil, Julienne kuiskasi vielä juuri ennen nukahtamistaan.

_________________________________________________________________________________


Poika saikin sitten nimekseen Eemilin. Julienne oli äidillinen sim, ja joka aamu hän heräsi hoitamaan lapsiaan. Henrikin toki olisi voinut tehdä niin, mutta Julienne halusi itse.

Koska Julienne ei äitiyslomaltaan tietenkään käynyt töissä, hän teki etätöitä tietokoneelta käsin. Siinä hän näpytteli kannettavaansa Ilmarin leikkiessä vieressä. Kätevästi hoitui kaksi asiaa yhtä aikaa! Eikä Ilmari onneksi tuntunut välittävän, vaikkei Julienne ollut aina ihan täysillä mukana.
Julienne ei osannut toivoa mitään parempaa, kuin mitä hänellä juuri oli.

_________________________________________________________________________________


Plääähh, mitä minä teen, kun tuota vauva-arkea ei millään jaksaisi paljoa kirjoittaa, tai sitten osista tulee hetken aikaa melko samanlaisia.. Auttakaa! Tarinankirjoittaja pulassa!

Ajattelin josko tekisin seuraavan osan siten, että lätkäisin paljon kuvia ja vähän tekstiä tärkeisiin hetkiin, se olisi itselleni paras ratkaisu kahlata tämän tilanteen läpi, sillä on suorastaan pakkopullaa keksiä jotain tarinanpoikasta, kun peli koostui pelkästä lastenhoidosta. Tämäkin osa meni musta vähän silleen tönkstönks ja argh:D
Eli, mitä sanotte tuosta ehdotuksesta?:)