Osa 1

Osa 1: Kaukokaipuu

Al simharan kuumuus sai ilman väreilemään. Palmut seisoivat liikumattomina tuuletonta taivasta vasten. Upeat pyramidit ja loputon hiekkameri saivat kenet tahansa simin haukkomaan henkeään. Vihdoinkin hän oli täällä taas! Isla vetäisi syvään kaupungin lämmintä ilmaa. Tätä varten hän jaksoi päivät tylsässä työssään. Ansaittu loma odotti häntä.

Isla katseli ympärilleen ihastuneena. Siitä oli jo monta kuukautta aikaa kun hän oli viimeksi ollut täällä. Tuttu telttakylä tuntui elävän samaa elämää kuin aina ennenkin. Turstit vain vaihtuivat.

Täällä hän oli oikeasti onnellinen. Hän halusi matkailla ja ennenkaikkea hän kaipasi elämäänsä seikkailua. Jos hän voittaisi lotossa hän matkustaisi maailman ympäri.

Matkatavaroiden ja kevyen aterian jälkeen Isla meni telttakylän ilmoitustaululle. Paikalliset olivat jättäneet sinne taas runsaasti työtarjouksia. Seikkailut odottivat! Isla tutki aikansa ilmoituksia ja valitsi niistä mielenkiintoisimman. Hautaholvin tutkiminen kuulosti kovin jännittävältä.

Hautaholvi sijaitsi telttakylän takana. Ilmeisesti joku muista tutkimusmatkailijoista ajatteli tulla samoille apajille Islan kanssa, mutta todellisuudessa mies olikin tullut ihmettelemään miks niin söpö nuori nainen lähti yksin seikkailemaan.

Tällaista naamaa Isla näytti miehelle. Hän ei ollut mikään söpönaama vaan rohkea seikkalijatar, jolla oli nokkelat hoksottimet. Hän kyllä pärjäisi ilman turvamiestäkin, kiitos vain!

Joskus Islasta tuntui, että karma pilaili hänen kustannuksellaan. " Varpaiden kuvat lattiassa, kaikki opiskeluni logiikan eteen menevät tässä ihan hukkaan" hän puuskahti ja astui laatalle. Samassa ovi avautui ja hän pääsi seuraavaan huoneeseen. Onneksi tutkimusmatkailija mies oli jättänyt hänet rauhaan ja hän pääsi holveihin yksin.

Kävisiköhän kuukivi kuukivenmuotoiseen hökötykseen? Kyllähän se kävi! Loistavaa Islalta tämä käy kuin lastenleikki.

Muutaman pölyisen huoneen jälkeen Isla löysi viimein etsimänsä. Tarvittavat asiapaperit löytyivät vanhasta arkusta. Tämä tehtävä oli sieltä helpoimmasta päästä. "Mukavaa lämmittelyä jännittävämpiä seikkailuja odottelessa", Isla totesi.

Näissä hommissa oli sekin hyvä puoli, että Isla pääsi helpommin tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Mikäs olikaan sen mukavampaa kuin nähdä tyytyväisen asiakkaan ilme. Pelkästä hyväntahtoisuudestaan Isla ei tietystikkään tätä tehnyt. Palkkioksi hän sai upean arvokkaan sarkofagin ja vanhoja kultarahoja.

Loma ei ollut pelkkää seikkailua. Isla rakasti katsella nähtävyyksiä ja viettää aikaansa torilla, joka oli täynnä ihania pieniä putiikkeja ja itämaisen ruuan tuoksua. 

Sivusilmällään hän katsoi sekatavarakauppaan. Siellä hän oli kuten aina ennenkin. Mies, jota Isla ei ollut saanut mielestään siitä lähtien kun tämän ensimmäistä kertaa näki.

Hän oli Youssef, sekatavarakauppias ja Islan poikaystävä. Kaukosuhde ei ollut laimentanut tunteita ollenkaan. Päinvastoin, tunteen leiskahtelivat entistä kuumempana kun toista näki niin kovin harvoin. Vieraassa kulttuurissa oli jotakin niin kovin  kiehtovaa.

Tunne taisi olla kyllä ihan molemminpuolinen. Youssef tuijotti Islaa silmiin lähes mustina hehkuvilla sielukkailla silmillään. Aina kun he näkivät toisensa, molempien suut sulivat maireaan hölmöön hymyyn. 

Isla vaali näitä hetkiä ja toivoi ajan pysähtyvän. Hän tunsi ihastuvansa entistä syvemmin. Oliko hän se oikea? Kylmä tunne kävi hänen lävitseen kun hän muisti, että loma olisi pian taas ohi ja he joutuisivat eroamaan taas pitkäksi aikaa.

Muutamaa tuntia ennen paluulennon lähtöä Isla seisoi haikeana Al Simharan joen rannalla. Milloin hän pääsisi taas reissuun?

Ilta oli kääntynyt jo myöhäiseksi yöksi kun Isla saapui takaisin Sunset Valleyhin. Hänen kotinsa oli yhä pahasti keskeneräinen. Mieluiten nainen tuhlasi rahansa matkusteluun kuin osteli huonekaluja. Häntä ei oltu tehty sokerista ja öihin taivasalla tottui vaikka eivät ne mitään herkkua olleet.

Hän laittoi matkamuistot seikkailuista ja putiikeista ostamansa esineet sänkynsä viereen lievittämään kaukokaipuuta. Muinaisesineistä olisi saanut paljonkin rahaa, mutta Isla ei raskinut myydä niitä. Muumioitunut nalle oli kovin karmaiseva, mutta se ei yhtään haitannut Islaa.

Matkasta väsynyt Isla kaatui suorilta jaloilta sänkyynsä eikä herännyt pihalla hiippailevan varkaan ääniin. Isla ei ehkä osannut aavistaa, että myös Sunset Valleyssa tapahtui joskus muutakin kuin perinteisiä rakkausdraamoja.

Täydellisen tiedottamassa unen tilassa Islan valtasi outo tunne. Sitä kutsutaan kai kuudenneksi aistiksi. Hänen onnistui ravistella itsensä pois unesta aivan liian myöhään. Hän ehti nähdä rosvosta vain vilauksen kun tämä juoksi pois muhkea saalis mukanaan.

Eiiii! Ei muumionallea! Harvinainen keräilykappale oli menettetty eikä sitä takaisin saa.

Seuraavana aamuna Isla nousi huonosti nukutun yön jälkeen vastahakoisesti ylös. Tylsä työpäivä tiedekeskuksessa odotti häntä. Mieliala pysyi korkealla kauniiden maisemien vuoksi, mutta pian se taas laskisi ja häntä masentaisi koko pitkän päivän.

Ennen töihin lähtöä hän tarkisti postit. Upeat Jadekivi timantit, jotka hän oli lähettänyt hiottavaksi olivat saapuneet muutaman laskun kanssa. Hän tunsi hienoisen pettymyksen kirpaisun sydämmessään. Ei yhtään kirjettä tai postikorttia kaukomailta.

Edes uusi harrastus ei saanut Islaa piristymään. Naku-uinnit iltaisin töiden jälkeen kyllä viilensivät mukavasti, mutteivat lievittäneet hänen yksinäisyyttään. 

Jonkinlaista sielunrauhaa hän sai aloittamalla puutarhan hoidon. Se oli myös edelleytys uralla etenemiseen tiedekeskuksessa.

Sitten eräänä päivänä tapahtui jotakin odottamatonta. Isla oli parhaillaan hoitamassa omenapuitaan eikä huomannut taaksensa ilmestynyttä hahmoa...

...jatkuu.....

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän päättyikin ensimmäinen virallinen osasemme. Seuraavan osan yritän saada valmiiksi vielä tämän viikon aikana. Laittakaahan komenttia tulemaan!